Belgia-ilmiö, osa 4

Belgian parlamentti teki 15. toukokuuta ”historiallisen” päätöksen, kun se kumosi äänin 102 puolesta ja kahdeksan vastaan ydinvoiman kehittämisen ja rakentamisen kieltävän lain vuodelta 2003.  (Vihreät vastustivat ja kommunistit sekä ranskankieliset sosialistit olivat poissa). Samalla menivät roskiin Elio di Rupon ja Charles Michelin hallitusten vuosina 2012 ja 2018 tekemät päätökset ydinvoiman alasajosta. 

Muistin virkistämiseksi kerrottakoon, että Belgiassa on ollut seitsemän reaktoria, jotka yhtä aikaa toimiessaan tuottivat noin puolet maan tarvitsemasta sähköstä. Neljä niistä sijaitsee Doelissa Antverpenin lähellä (1975, 1975, 1982 ja 1985) ja kolme Tihangessa Meuse-joen varrella (1975, 1983 ja 1985). Kuten näkyy, kaikki ovat hyvin vanhoja, mutta korvaavien energialähteiden puutteessa niille on myönnetty jatkolupia yksi toisensa jälkeen. Kolme on jo suljettu lopullisesti ja Tihange 1 sekä Doel 2 pitäisi pysäyttää tämän vuoden loppuun mennessä. Näin jäljelle jäisivät vain Doel 4 ja Tihange 3. 

Hallitus ja Engie-energiafirma, joka voimaloita pyörittää, sopivat maaliskuussa kahden viimeisen reaktorin jatkosta vuoteen 2037 saakka. Samalla sovittiin rahasummista, jotka Engie maksaa ydinjätteiden käsittelystä ja varaa suljettujen reaktoreiden purkamiseen. Engie on puhunut jo vuosia lopettavansa ydinenergian tuotannon juridisista ja teknisistä syistä. Parlamentin uusin päätös poistaa juridisen syyn, koska enää ei ole ”laitonta” suunnitella ydinenergian jatkotuotantoa. Tekninet ongelmat eivät sen sijaan katoa poliittisilla päätöksillä ja Engie on edelleen sitä mieltä, ettei ikivanhoja voimaloita voi enää kauan käyttää. Sen mukaan tulevaisuus on uusiutuvissa energianlähteissä.

Mihin suuntaan Belgian ydinvoimapolitiikka kehittyy lakimuutoksen jälkeen? Ensihätään hallitus haluaisi jatkaa kaikkiaan neljällä vanhalla reaktorilla, mutta Engie ei vaikuta innostuneelta. Ydinenergiateollisuuden etujärjestö ”Nucleair Forum” luottaa vakaasti, että vaikka Engie heittäisi pyyhkeen kehään, muita yrityksiä käyttämään nykyisiä voimaloita on jonoksi asti. Ranskalainen EDF on todennäköisin ehdokas, mutta onpa uutisissa mainittu jopa suomalaisille tutut Vattenfall ja Fortum.  Jo edellisen hallituksen aikana puhuttiin pienvoimaloista (SMR), joita voitaisiin valmistaa standardipiirustuksilla ja sijoittaa sinne tänne ympäri maata.  Belgiassa on jonkin verran omaa SMR-tutkimusta sekä kontakteja alan yrityksiin kuten kanadalaiseen OPG:hen. Myös uusien suurvoimaloiden rakentamista mm. yhteistyössä ranskalaisten kanssa touhutaan innokkaasti.

Vaikka juridinen este käyttää ja rakentaa ydinvoimaa poistui, muut ongelmat eivät häipyneet mihinkään. Nykyiset reaktorit ovat elinkaartensa loppupäissä ja uusien voimaloiden rakentaminen on pitkä prosessi (kuten Olkiluoto kolmosen kohdalla nähtiin). Edes pienvoimalat eivät tuota sähköä lähivuosina, koska teknologia on vasta kehittelyvaiheessa. Siksi on selvää, ettei lakimuutos vastannut sähköntuotantoon liittyviin kysymyksiin millään lailla ainakaan 15 lähivuoden aikajänteellä.

 

Aiheesta löytyy myös kolme aiempaa pakinaa, Belgia-ilmiö , Belgia-ilmiö, osa 2 ja Belgia-ilmiö osa 3.