Lankojen varassa
Nukketeatteria on harrastettu Belgiassa jo satoja vuosia. Perinteen kerrotaan alkaneen 1500-luvulla, jolloin Espanjan kuningas Filip II käski sulkea teatterit hallitsemissaan Alankomaissa. Käskyllä haluttiin estää kansaa kokoontumasta ja suunnittelemasta koiruuksia kuningasta vastaan. Tarinan mukaan nokkelat brysseliläiset alkoivat perustaa nukketeattereita, joiden rekvisittaa oli helppo kuljettaa ja siten vaihtaa salaisia esiintymis- ja kokoontumispaikkoja. Teattereissa esitettiin mm. vallanpitäjiä arvostelevia satiireita ja niistä tuli hyvin suosittuja. Brysselissä ja Antverpenissä käytetty marionettia tai laajemmin koko teatteria tarkoittava sana “poechenelle” elää edelleen brysseliläisen ravintolan nimessä. 1800-luvulla nukketeatteri oli Brysselin suosituimpia kulttuurimuotoja ja tuolloin kehitettiin nykyäänkin käytössä olevat marionettien käsittelytekniikat. Seurueeseen kuului yleensä nukkein käsittelijä(t) sekä kertoja, joka valvoi samalla, etteivät innostuneen yleisön heittelemät tavarat rikkoneet nukkeja. Nuket olivat yleensä 60 – 100 sentin mittaisia.
----------
Espanjan vallan aikaista vastarinnan perinnettä jäljitellen maata kiersi toisen maailmansodan aikana Farfadet-nukketeatteri, joka esitti Spirou ja Fantasio (Piko ja Fantasio) -hahmoihin perustuvia näytelmiä. Kun saksalaiset olivat kieltäneet Spirou-lehden julkaisemisen, tarjosivat nukketeatterikiertue ja sen yhteydessä yleisölle jaetut lehtiset mahdollisuuden pitää sarjakuvasankarit esillä. Émile Bravo tarjoaa hienon kunnianosoituksen sota-ajan teatteriväelle albumissaan “L'Espoir malgré tout 2 - Un peu plus loin vers l'horreur” (Dupuis, 2019), jossa Spiroun (Piko) ja Fantasion nukketeatteri uhmaa natsimiehitystä jakamalla nukketeatterikokemuksia sekä maanalaisen armeijan viestejä ympäri Belgiaa.
👏
Nyt takaisin päivänsankari Tooneen. Teatteri perustettiin siis vuonna 1830 ja on viimeinen edelleen toimiva kulta-ajan nukketeatteri. Teatterin luoja oli Antoine “Toone” Genty, joka valmisti itse kaikki nukkensa ja esitti tarinoita aidossa suullisen perinteen hengessä, sillä hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Antoine Genty veti teatteriaan kaikkiaan 45 vuotta ja hänen jälkeensä lankoihin tarttui François Taelemans (Toone II). (Järjestysluku kuvaa teatteridynastiaa, sillä kulloistakin Toonea pidetään “Marollesin kuninkaana”). Toone II kuoli, kun nukketatterin kulta-aika oli kukkeimmillaan ja yli kymmenen teatteria yritti omia suositun nimen. Kilpailevia Toone kolmosiakin oli kaksi.
----------
Ensimmäiset suuret vaikeudet alkoivat ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitten sotien välisen elokuvaboomin vuoksi. Tarvittiin ryhmä kulttuuriväkeä ja rahoittajia pelastamaan teatteri konkurssilta. Toisen maailmansodan aikana lentopommi tuhosi suurimman osan nukeista ja sodan jälkeen uudet viihdemuodot syrjäyttivät nukketeatterin. Alamäki tasaantui 1970-luvulla, kun Brysselin kunta tarjosi teatterille uudet tilat ja 140 vuotta kestänyt kiertely Marollesin alueella päättyi. Repertuaaria ja esityskieliä muutettiin paremmin turisteille sopiviksi ja sen jälkeen suosio on ollut tasaisen varmaa.
----------
Nykyisin teatteria johtaa Nicolas Géal, joka kruunattiin Toone VIII:ksi vuonna 2003. Hänen ensimmäinen esityksensä oli Shakespearen Romeo ja Julia. Teatteri sjaitsee osoitteessa Impasse Sainte Pétronille, 66 Rue du Marché-aux-Herbes ja se tarjoaa neljä esitystä viikossa.
Kommentit
Lähetä kommentti