Patrice Lumumban murha
Belgian siirtomaan Kongon itsenäistymistä seuranneet tapahtumat olivat surkea episodi entiselle isäntämaalle ja viime viikolla tämä historian häpeäpilkku nousi jälleen julkisuuteen uuden oikeusprosessin ansiosta. Toivottavasti tulevat oikeuden istunnot eivät tuo pelkkää julkisuutta, vaan myös lisävalaistusta siihen, mitä Kongossa vuosina 1960 - 1961 tapahtui.
Kongon vapaavaltio oli kuningas Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta vuosina 1877 – 1908. Vapaavaltion aika oli hyvin väkivaltainen, mitä kuvaa mm. väkiluvun puolittuminen, ja niinpä kansainvälinen painostus pakotti Leopoldin luopumaan Kongosta ja Belgian ottamaan sen valtion siirtomaaksi. Tuohon aikaan ei täydellinen itsenäisyys tullut kenenkään asianosaisen mieleen!
🌐
Toisen maailmansodan ja YK:n perustamisen jälkeen alkanut Afrikan valtioiden itsenäistymisaalto saavutti huippunsa vuonna 1960, jolloin Belgian Kongo irtautui 16 muun maan kanssa siirtomaaisännistään. Toukokuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa voiton vei Patrice Lumumban johtama Mouvement National Congolais (MNC). Vaalien jälkeen sovittiin, että Lumumbasta tulisi pääministeri ja kilpailevan ABAKO-puolueen johtajasta Joseph Kasa-Vubusta presidentti. Kongo ja Belgia allekirjoittivat itsenäisyyssopimuksen kesäkuun viimeisenä päivänä.
🌐
Malmeista rikas Katangan alue julistautui itsenäiseksi heinäkuussa 1960 Belgian ja läntisten kaivosfirmojen tuella. Myös toinen rikas alue, Etelä-Kasai, kapinoi. YK lähetti rauhanturvaajia, mutta ei auttanut keskushallintoa kukistamaan kapinoita. Lumumba pyysi Neuvostoliitolta apua ja saikin aseita, sotamateriaalia ja asiantuntijoita. Etelä-Kasain itsenäisyyshanke kukistettiin nopeasti ja verisesti, mutta Lumumballe se oli Pyrrhoksen voitto. Hänen vastustajansa kotona ja ulkomailla syyttivät häntä Kasain veriteoista ja Kasa-Vubu käytti tilaisuutta hyväkseen erottamalla Lumumban. Syntyi perustuslaillinen kriisi, koska parlamentti ei siunannut presidentin päätöstä ja Lumumba takertui pääministerin tuoliin. Hänet pantiin kotiarestiin, josta hän yritti paeta omalle tukialueelleen Stanleyvilleen (nykyinen Kisangani) marraskuussa. Yleisen kaaoksen aikana Kongon vahvaksi mieheksi nousseen eversti Joseph Mobutun joukot saivat Lumumban kiinni joulukuussa. Patrice Lumumba ja kaksi hänen avustajaansa siirrettiin reilun kuukauden vankeusajan jälkeen Katangaan, jossa heidät teloitettiin ja haudattiin 17. tammikuuta. Paria päivää myöhemmin belgialainen santarmi Gérard Soete sai käskyn kaivaa heidän ruumiinsa esiin ja hävittää ne happosäiliössä. Soete otti ”sotamuistoksi” Lumumban hampaan (joidenkin huhujen mukaan kaksi hammasta).
🌐
Lumumban murha herätti suurta kansainvälistä huomiota ja Belgiaa arvosteltiin ankarasti. Sen suurlähetystöjen edustoilla oli mielenosoituksia ja olipa pari lähetystöä hetken aikaa mielenosoittajien hallussa. Kongossa sisällissota sekä keskeisten poliitikkojen ja sotilaiden valtataistelu jatkui vuoteen 1965, jolloin Mobutu nousi yksinvaltiaaksi diktaattoriksi.
🌐
Virallinen Belgia oli tapauksesta vaitonainen vuosikausia. Tunnettu virkamies, poliitikko ja professori Jacques Brassinne de la Buissière haastatteli Gérard Soetea väitöskirjaansa varten vuonna 1987, mutta haastattelu pidettiin salaisena vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1999 historioitsija Ludo De Witte julkaisi kirjan ”De moord op Lumumba” (Lumumban murha), jossa Soete kertoi avoimesti roolistaan pääministerin ruumiin hävittämisessä. Nyt oli valtiovallankin pakko reagoida ja perustaa parlamentaarinen komitea tutkimaan murhaa. Raportti valmistui vuonna 2001 ja siinä todettiin, että Belgian hallituksen jäsenillä ja muilla belgialaisilla toimijoilla oli moraalinen vastuu tapahtumista. Raportista käydyn parlamenttikeskustelun aikana ulkoministeri Louis Michel esitti hallituksen anteeksipyynnön Lumumban perheelle ja kaikille kongolaisille. Kun Yhdysvalloissa avattiin samaan aikaan arkistoja ja paljastettiin CIA:n suunnitelma myrkyttää Lumumba, saatiin usealta taholta luotettavia todisteita murhahankkeiden asianosaisista.
🌐
Lumumban hammas luovutettiin hänen perheelleen kesäkuussa 2022 Belgiassa pidetyssä luovutustilaisuudessa, jossa pääministeri Alexander De Croo uudisti valtiovallan anteeksipyynnön Lumumban omaisille ja Kongon pääministerille. Hammas kuljetettiin tämän jälkeen Kongoon, jossa se asetettiin arkussa Kinshasassa sijaitsevaan mausoleumiin päivälleen 62 vuotta Kongon itsenäistymisjulistuksen allekirjoituksen jälkeen.
🌐
Lumumban murhalle on esitetty vuosikymmenten saatossa lukuisia motiiveja. Simppelein selitys on, että hän loukkasi kuningas Boudewijniä Leopoldvillen (nykyinen Kinshasa) itsenäistymistapahtumassa 30.6.1960. On totta, että pääministerin vastauspuheenvuoro kuninkaan vanhanaikaisen kolonialistiseen puheeseen sisälsi kaunistelematonta kuvausta siirtomaa-ajan kauheuksista eivätkä belgialaiset vieraat olleet mielissään puheesta eivätkä tilaisuuden ilmapiiristä. On kuitenkin liian yksinkertaista selittää valtavan laaja ja monimutkainen tapahtumasarja yhdellä puheella. Kongo oli länsimaille lukemattomien rikkauksien lähde ja esim. tärkein uraanin toimittaja. Lännen rooli Katangan kriisissä onkin nähtävä lähinnä raaka-ainepolitiikan valossa. Toisaalta kylmä sota oli tuolloin kylmimmillään (1960 U2-tiedustelukoneen alasampuminen, 1961 Sikojen lahti ja Berliinin muuri, 1962 Kuuban ohjuskriisi, jne.) ja lännessä pelättiin liki hysteerisesti Neuvostoliiton valtapiirin laajentumista. Etelä-Kivun kapinan kukistaminen Neuvostoliiton avulla yhdisti heterogeenisen joukon eurooppalaisia, amerikkalaisia ja afrikkalaisia toimijoita, joilla oli yhteinen intressi eliminoida Lumumba. Kuten CIA:n myrkytyshankkeesta näkyy, Lumumban vastustajilla ei ollut koordinoitua suunnitelmaa, vaan traagiseen lopputulokseen ajauduttiin sekalaisten poliittisten ja sotilaallisten manööverien kautta.
🌐
Miksi tämä surullinen episodi nousee taas julkisuuteen? Lumumban perhe nosti vuonna 2011 rikossyytteen joukkoa belgialaisia vastaan ja viranomaisten esitutkintaraportti valmistui 16. kesäkuuta 2025. Liittovaltion syyttäjä päätti nostaa rikossyytteet mm. sotavangin oikeuksien laiminlyönnistä, laittomasta pidättämisestä ja siirtämisestä sekä epäinhimillisestä kohtelusta. Kymmenestä syytelistassa mainitusta henkilöstä on elossa vain 92-vuotias Étienne Davignon, joka oli murhan aikana Kongossa diplomaattiharjoittelijana ja teki myöhemmin näyttävän uran politiikassa ja bisnesmaailmassa. Davignon on aina kieltänyt kaiken osallisuuden tapahtumiin.
Oikeudenkäynti alkaa todennäköisesti tammikuussa 2026, joten jatkoa seuraa ensi vuonna…
🌐
Kommentit
Lähetä kommentti