Pyöräilykaistapäät

Belgian tieliikennelakiin tuli lokakuun alussa lisäys, jonka on tarkoitus parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta. Hollannin ja Saksan esimerkkiä seuraten maantielle tai kadulle voidaan varata vain kapea keskikaista moottoriliikenteelle ja maalata laidoille kaistat pyörille, skuuteille, hevosvankkureille, jne. Lainsäätäjien toiveena on, että uudistus lisäisi autoilijoiden varovaisuutta vilkkaasti pyöräillyillä kaduilla ja teillä. Syyskuussa ajelimme autolla vastaavanlaisella kadulla Leidenissä ja kyllähän se aluksi tuntui oudolta. Kadut olivat onneksi ahtaita ja mutkaisia, joten pyöräilijöiden ja moottoriliikenteen vauhdit olivat kohtalaisen hitaita. 

🚲

Uudenmallisella keskikaistalla ei sovi sivuuttamaan vastaantulijaa eikä ohittamaan toista nelipyöräistä, mutta autot saavat väliaikaisesti piipahtaa pyöräkaistalla, jos tarve vaatii ja jos väistöliike ei häiritse kevyen liikenteen kulkijoita.  Pysähtyä saa vain pientareella ja pysäköidä ei saa ollenkaan. Laissa ei mainita, mikä tulisi olla korkein nopeusrajoitus, mutta pyöräilyjärjestöt vaativat, ettei moottoriliikenteen nopeus saisi ylittää 50 km:ä tunnissa. Uusi väylätyyppi sopinee tiheästi rakennettuihin taajamiin, joihin ei saa mitenkään raivattua oikeita pyöräteitä. Tai ehkäpä peltojen välissä puikkelehtiville maanteille, joita ei voida tai haluta leventää ja joilla näkyvyys on hyvä. 

🚲

Keskikaistaa on testattu parissa paikassa Valloniassa ja parissa paikassa Flanderissa. Testeissä on huomattu, että autoilijat eivät hiljentäneet vauhtiaan oikeastaan ollenkaan, Hasseltissa keskivauhdit jopa hieman nousivat. Toinen ongelma oli, että ohitustilanteissa jotkut autoilijat ajoivat suoraan etteenpäin kunnioittamatta pyöräilijän ja auton välistä etäisyyssääntöä. Nähtävästi uusi tietyyppi saattaa aiheuttaa harhaluulon, että polkupyörä on turvassa siellä omalla maalatulla kaistallaan, vaikka mitään fyysistä suojaa ei olisikaan. 

🚲

Belgiassa on liikennemerkein ja katumaalauksin osoitettuja (1) pyöräteitä, joita pyöräilijän on käytettävä, jos sellainen on olemassa hänen kulkusuuntaansa nähden oikealla puolella.  Ne saattavat olla erillisiä pyöräteitä, yhdistettyjä pyörä- ja jalkakäytäviä tai ajoradalta minibetonipossuin erotettuja kaistoja. Sen lisäksi on (2) ”suositeltuja” pyöräilyväyliä (”bande cyclable suggérée”, ”fietssuggestiestrook”), jotka on merkattu eri värein tai polkupyöräsymbolein tavallisille kaduille tai teille. Laki ei tunne ”suositeltuja” pyöräilyväyliä ja kaikkien tiellä kulkijoiden pitää noudattaa samoja sääntöjä kuin ajellessaan tavallista maantietä tai katua. Niillä saavat siis autot ajaa, pysähtyä ja pysäköidä yleisten liikennesääntöjen ja -merkkien puitteissa. 

🚲

Yllä kuvailtujen ”ehdotettujen” epävirallisten pyöräilyreittien määrä on viime vuosina kasvanut, koska ne ovat kunnille halpa tapa kaunistella pyöräilytarjontatilastojaan. Kun nyt rinnalle tulee hieman samannäköinen virallinen pyörätie, saattaa alkuun tulla monenlaisia sekaannuksia. Voisi esimerkiksi kuvitella, että autoilijat ajelevat aluksi uusien pyöräkaistojen päällä, vaikkeivät niin saisi tehdäkään. Myöskin pyöräilijöille saattaa tuottaa vaikeuksia tietää, mitkä pyörätiet ovat pakollisia ja mitkä vain suositeltuja. Jos ja kun näitä uusia väyliä ryhdytään toteuttamaan, toivoa sopii, että tiedottamiseen satsataan myös.