Vaalitulospalvelu

Sunnuntain vaaleissa kävi kuin häissä. Niissä oli jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Uutta oli esimerkiksi kommunistien (PVDA/PTB) nousu Brysselin jaetulle kakkossijalle ja sosialistien putoaminen ranskankielisen Belgian kellokkaan paikalta. Vanhaa oli perinteisen ranskankielisen suurpuolueen kristillisdemokraattien (les Engagés) paluu muutamien katastrofaalisten vaalitulosten jälkeen. Lainattua oli Hollannin tuoreen vaalivoittajan Geert Wildersin vierailu ja yritys tuupata äärioikeistolainen Vlaams Belang (VB) Flanderin suurimmaksi puolueeksi ja sinistä ranskankielisten liberaalien (MR) nousu ensimmäistä kertaa liittovaltioaikana suurimmaksi puolueeksi sekä Brysselissä että Valloniassa. 

Suurin yllätys näissä vaaleissa oli se, ettei jytkyjä tullut. Mielipidetiedustelut lupailivat äärioikeistolaiselle VB:lle jopa kymmenen prosentin kaulaa seuraaviin puolueisiin ja lähes Ranskan Marine le Penin kaltaisia kannatuslukuja, mutta toisin kävi. Neljänkin prosenttiyksikön kannatuksen kasvu on toki huolestuttavaa, mutta se toi ”vain” jaetun ykköspaikan Flanderissa ja jaetun kakkospaikan Belgian edustajainhuoneessa. Toisella laidalla kommunistien (PVDA/PTB) jytky jäi myös ennustettua vaisummaksi. Kuten mainittu, Brysselissä he pärjäsivät hyvin ja Flanderissa he nousivat keskikastiin, mutta vankimmalla kannatusalueella Valloniassa ennustettu vaalivoitto kääntyikin puolentoista prosenttiyksikön pudotukseksi ja kahden paikan menetykseksi. Belgian parlamentissa PVDA/PTB:n paikkamäärä pysyi ennallaan. 

---------------------------------------------

Seuraavassa pieni katsaus tuloksiin ja hallitusnäkymiin. Paikkamäärät vaihtelevat +/- 1 paikkaa eri tiedotusvälineissä. Nämä luvut on poimittu sisäministeriön sivulta 10.6. kello 13. Lista puolueista löytyy tarinan lopusta. 

Belgian liittovaltion parlamentti

Flaaminationalistien N-VA (24 paikkaa) otti torjuntavoiton VB:stä (20 paikkaa). Ranskankieliset liberaalit MR nousivat jaetulle kakkossijalle (20 paikkaa) ja ranskankieliset sosialistit (PS) putosivat neljänneksi (16 paikkaa). Pääministeri Alexander De Croon flaamiliberaalit (7 paikkaa) hävisivät pahasti ja itkevä pääministeri olikin vaali-illan surullisimpia näkyjä. Toinen suuri häviäjä oli luonto, sillä molempien kieliryhmien vihreät ottivat pahasti takkiinsa (Groen 6 ja Ecolo 3 paikkaa). Ecolo menetti peräti 10 edustajanpaikkaa, joka oli suurin yksittäisen puolueen tappio näissä vaaleissa kaikki parlamentit mukaan lukien.

Tulosten ja vaali-illan kommenttien perusteella näyttäisi siltä, että uutta hallitusneuvottelujen kestomaailmanennätystä ei tule. Äärioikeiston nousu suurimmaksi puolueeksi ei toteutunut, mikä antaa flaaminationalistien Bart De Weverille uskottavuutta pyrkiä pääministeriksi. Hän intoilikin tänään, että heräsimme aamulla uuteen Belgiaan. Jos pohjoisen ja etelän liberaalit ja kristillisdemokraatit lähtevät kimppaan, saa ”ruotsalaiseksi” (N-VA:n keltainen ja liberaalien sininen) kutsuttu hallituspohja riittävästi kannatusta. Toki helppoa se ei tule olemaan, sillä De Croon flaamiliberaalit ehtivät jo seuraamaan Suomen Keskustan esimerkkiä ja julistamaan, etteivät he tuollaisen selkäsaunan jälkeen lähde mihinkään hallitukseen. Sen paikalle saattaa nousta yllättäen flaamisosialistit Vooruit, vaikka aiemmin ei mikään vasemmistopuolue olisi suin surminkaan lähtenyt N-VA:n kanssa hallitukseen. Toisaalta Bart De Wever saattaa voimansa tunnossa esittää hyvinkin pitkälle meneviä hallintorakenteen uudistuksia, kuten ”konfederalismia”, jossa vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluisi liittovaltiolle ja budjettivarojen siirtely alueilta toiselle olisi liki mahdotonta.  Ranskankieliset kristillisdemokraatit ovat perinteisesti suhtautuneet nihkeästi pitkälle meneviin institutionaalisiin muutoksiin, joten heille saattaa tuottaa vaikeuksia allekirjoittaa De Weverin unelmien hallitusohjelmaa. 

Alueet

Flanderissa hallituksen muodostaminen tulee olemaan vaikeaa. N-VA ja VB ovat selvästi suurimmat puolueet (31 paikkaa molemmilla), mutteivät näillä näkyminen sovi samaan hallitukseen. Ainakin tähän saakka Bart De Wever on torjunut tiukasti VB:n puheenjohtaja Tom van Griekenin soidinkutsut. Vanhat suurpuolueet kristillisdemokraatit (16 paikkaa) ja liberaalit (9 paikkaa) ovat kutistuneet ja kahden oikeistopuolueen takana teki uuden nousun kolmoseksi sosialistipuolue Vooruit (18 paikkaa).  Kun De Wever suhtautuu vihreisiin (Groen, 9 paikkaa) samalla tavalla kuin Timo Soini, ei sieltäkään suunnalta löydy helposti hallituskumppania. Flanderin hallituspohjan laskeminen näyttää siis edellyttävän korkeampaa matematiikkaa. 

Vallonian hallitustilanne näyttää yllättävän helpolta. Liberaalien (MR, 26 paikkaa) ja kristillisdemokraattien (les Engagés, 17 paikkaa) suuret vaalivoitot antavat niille selvän enemmistön.  Näin sosialistit jätettäisiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Vallonian vallankäytön ulkopuolelle. 

Brysselin tilanne eroaa kahdesta muusta alueesta suuren heterogeenisyytensä vuoksi. Siellä ovat mukana kaikki Belgian puolueet ja niiden lisäksi paikallisia ryhmiä. Suurimmaksi puolueeksi nousi liberaalien MR (20 paikkaa) ja jaetulla kakkospaikalla ovat sosialistien PS ja kommunistien PVDA/PTB (16 paikkaa). Suurimmaksi flaamipuolueeksi nousi valtakunnallisen trendin vastaisesti vihreät (Groen, 4 paikkaa), joka ohitti N-VA:n ja liberaalit (molemmilla 2 paikkaa). Lisämausteen Brysselin puoluesoppaan tuo ”Team Fouad Ahidar”, joka sai kolme paikkaa. Ahidar on istunut Brysselin parlamentissa flaamisosialistien ryhmässä yli 20 vuotta. Hän ajautui puolueensa kanssa riitoihin ensin rituaaliteurastuskantansa vuoksi, sitten entisen puheenjohtaja Conner Rousseaun rasististen puheiden vuoksi (joiden takia Rousseau joutui eroamaan) ja lopuksi Gazan sodan vuoksi. Nyt hänen oma ryhmänsä on suurempi kuin entisen puolueensa Vooruitin (2 paikkaa). Brysselissä hallituspohjaksi ei riitä yllä mainittu ”ruotsalainen”, sillä N-VA:lla, liberaaleilla ja kristillisdemokraateilla ei ole enemmistöä. Jollain tavalla pitää mukaan saada sosialisteja ja/tai vihreitä, joten mutkattomat neuvottelut eivät ole luvassa. 

---------------------------------------------

Moni belgi lukee vaalituloksia helpotuksesta huokaisten. Suuret mullistukset jäivät tulematta, vaikka seuraavat hallitukset näyttäisivät lipuvan entistä enemmän oikealle.  Toki vaaleissa on, kuten aina, katkeria häviäjiä ja riemuissaan tuulettavia voittajia, mutta päällimmäiseksi luonnehdinnaksi jäi ”jotain vanhaa”. Liekö yhtenä syynä protestien laimeuteen nukkuvien puolue. Vaikka Belgiassa on äänestyspakko, äänestysprosentti oli vain 87 % ja miljoona äänioikeutettua uhmasi mahdollisia sakkorangaistuksia ja jätti äänestämättä. Jytkyt saattoivat siis jäädä kotisohvalle. 

Puolueet, joilla on paikkoja liittovaltion parlamentissa: 

Perinteiset kristillisdemokraattiset puolueet: 

• CD&V - Christen-Democratisch & Vlaams
• Les Engagés

Perinteiset liberaalipuolueet:

• Open Vld - Open Vlaamse liberalen en democraten
• MR - Mouvement Réformateur

Perinteiset sosialistipuolueet: 

• Vooruit
• PS - Parti socialiste

Vihreät:

• Groen (perustettu vuonna 1979 nimellä Agalev, joka oli alun perin katolinen sosiaali- ja ympäristöasioita ajanut liike)
• Ecolo (perustettu vuonna 1980 ranskan- ja saksankielisten ympäristöpuolueeksi)

Muut:

• N-VA - Nieuw-Vlaamse Alliantie (flaaminationalistisen Volksunien raunioille vuonna 2001 perustettu puolue)
• Vlaams Belang (Volksuniesta 1970-luvulla eronnut äärioikeistolainen puolue)
• Défi - Démocrate fédéraliste indépendant (perustettu 1960-luvulla ajamaan Brysselin ranskankielisten etuja, alunperin ”Front démocratique des francophones” )
• PVDA/PTB - Partij van de Arbeid van België / Parti du Travail de Belgique (1970-luvun kommunistisista liikkeistä alkunsa saanut puolue) 

De Croon väistyvässä Vivaldi-hallituksessa mukana olevat puolueet:

(veljespuolueet molemmilta puolilta kielirajaa paitsi ranskankieliset kristillisdemokraatit)

• CD&V
• Open VLD
• Groen
• Vooruit

• MR
• Ecolo
• PS