Parasta suklaata, mutta millä hinnalla?

Belgia isännöi 21-24 huhtikuuta Brysselissä viidettä World Cocoa Conference ´-tapahtumaa, jonka järjesti International Cocoa Organization (ICCO). Abidjanissa Norsunluurannikolla päämajaansa pitävän organisaation perusti YK vuonna 1973 ja siihen kuuluu 52 jäsenvaltiota, joista reilut puolet on tuottajia ja loput kaakaon ostajia. Brysselin konferenssin teema oli “Paying more for a Sustainable Cocoa” ja siellä mietittiin, kuinka kaakao- ja suklaabisneksen tuottama voitto saataisiin jaettua reilummin kaikkien tuotantoketjuun osallistuvien kesken. Suurin kysymys on, kuinka maanviljelijöille Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa taattaisiin paremmat tulot sekä elin- ja viljelyolosuhteet. Paikalla oli hallitusten, maanviljelijöiden, osuuskuntien, teollisuuden, kauppiaiden, rahoittajien, kehitysyhteistyöjärjestöjen ja yliopistojen edustajia. 

ICCO julkaisi uusimman raporttinsa kaakaomarkkinoista juuri ennen kokousta ja se oli omiaan lisäämään painetta uusien ideoiden löytymiseksi. Kahden suurimman tuottajan (54 %) Ghanan ja Norsunluurannikon tuotanto on laskenut merkittävästi. Ghanan suurin ongelma on pensaita tuhoava virustauti, mutta sen lisäksi laiton kaivostoiminta pienentää viljelypinta-alaa ja ilmaston lämpeneminen kuivattaa viljelyksiä. Virus on tunnettu jo 1930-luvulta alkaen ja sitä voisi torjua esim. rytmittämällä peltoja erilaisilla viljelykasveilla, mutta nopea taloudellinen tuotto on ollut aina tärkeämpää kuin pitkän aikavälin kasvinsuojelu. Norsunluurannikon ongelmat liittyvät vähän vähemmän sairauksiin ja enemmän säästä riippuviin sato-ongelmiin. Tosin ilmaston lämpeneminen voi tehdä senkin sato-ongelmista pysyviä. Tuotannon pienenemisen vuoksi hinnat ovat tällä hetkellä kovassa nousussa. Lontoon markkinoilla hinta nousi maaliskuun aikana 47 % ja New Yorkin markkinoilla 44 %. 

🍫

Belgia sopi konferenssin pitopaikaksi hyvin, sillä suklaa on sen kansallisherkku ja elintarviketeollisuuden lippulaiva.  Kaakaosta tehtiin 1600-luvulta alkaen juomaa, jota nauttivat kuninkaalliset, aateliset ja munkit kunnes sen käyttö laajeni jälkiruokiin ja suklaapatukkoihin 1800-luvulla.  Brysselissä apteekkia pitänyt Jean Neuhaus alkoi parantamaan lääkkeittensä makua peittämällä ne suklaakuorrutuksella ja hänen perillisensä vaihtoivat lääkkeet maistuvampiin täytteisiin. Kun perhe keksi houkuttelevat pakkausrasiat reilut 120 vuotta sitten, oli moderni konvehtibisnes valmis. Sen jälkeen alan kasvu on ollut jatkuvaa. Belgia on maailman toiseksi suurin suklaatuotteiden viejä, vaikka täällä ei valmisteta juurikaan massatuotantosuklaapatukoita. Ruskean kullan teollisuuden arvo on yli seitsemän miljardia euroa vuodessa eli noin 10 % maan elintarviketeollisuuden arvosta. Yli 500 yritystä myyvät herkkujansa 2000:ssa kaupassa ja työllistävät 14 200 henkilöä. Väitetään, että Brysselin lentokenttä Zaventemissa olisi maailman vilkkain yksittäinen suklaanmyyntiostoskeskus. Jokainen belgi syö keskimäärin kahdeksan kiloa suklaata vuodessa, mikä on maailman suurimpia kulutuksia (tilastot vaihtelevat paljon riippuen siitä, mitkä kaakaotuotteet on laskettu mukaan). 

🍫

Kaakaotuotannon jatkuvuus, laatu ja eettisyys kulkevat käsi kädessä.  Suurin osa kaakaosta tulee maista, joissa osa tuottajista elää köyhissä oloissa ja lapsityövoiman käyttö on yleistä. Tutkimusten mukaan kasvitaudit kiusaavat eniten juuri kaikkein heikommassa asemassa olevia tuottajia, koska heillä ei ole mahdollisuutta saada uusinta tietoa tautien torjumisesta ja he ovat taloudellisista syistä pakotettuja hyvin yksipuoliseen viljelyyn.  Belgian suklaateollisuus on alkanut kiinnittämään huomiota eettisyyteen aivan viime vuosina ja kehittänyt oman sertifikaatin kestävällä ja reilulla tavalla tuotetulle suklaalle. Suklaafirmojen mukaan 68 % nykyisin tuotetusta belgisuklaasta täyttää sertifikaatin kriteerit.

🍫

Tautien, tuholaisten ja kuivuuden aiheuttama kaakaosatojen ehtyminen ja maailmanmarkkinahintojen nousu näkyy luonnollisesti tavallisten kaduntallaajien suklaatuotteiden laadussa ja hinnoissa. Belgian pääsiäissuklaakaupassa oli havaittavissa selvää hintojen nousua ja näillä näkymin suklaa kallistuu entistä vauhdikkaammin ensi talvena. Jollei koko ala viljelijöistä kaakaokonsernien kautta vähittäiskauppaan löydä pian uusia ratkaisuja ja pääse niistä sopuun, suklaasta saattaa tulla samanlainen ylellisyystuote kuin se oli 200 vuotta sitten.