Belgiksi

Tuli kunnantalolta iloisia uutisia, meidän kansalaisuushakemuksemme on hyväksytty ilman sen kummempia kommelluksia. Toivottivat vain käymään, jotta voivat tilata uudet henkilökortit. 

Belgialaiseksi voi tulla kolmella eri tavalla. (1) ”hankkimalla” kansallisuuden (verkrijging, l'acquisition) maassa asumisen ja yhteiskuntaan integroitumisen perusteella, (2) ”naturalisaation” kautta tai (3) alle 18-vuotias huoltajiensa kanssa. ”Naturalisaatiota” käytetään, jos ensimmäisen vaihtoehdon kriteerit eivät jostain syystä täyty ja henkilöllä on suuria ansioita tieteen, urheilun tai taiteen alueilla ja hän voi siten tuottaa kansainvälistä mainetta, kunniaa tai hyötyä Belgialle. 

Meidän tapauksessamme sovellettiin ykkösvaihtoehtoa, joka onkin yleisin. Ensin tavattiin kunnantalolla ulkomaalaisasioista vastaava virkamies. Hän kertoi meille, miten prosessi etenee ja minkälaisia todisteita ja asiakirjoja pitää kerätä. Vakuutteli lopuksi, että asian pitäisi olla helppo nakki. Meidän täytyi kirjoittaa vapaamuotoinen hakemus sekä kerätä harrastuspaikoista, yhdistyksistä ja kavereilta todistajalausuntoja siitä, että olemme kunnon belgejä (kunnan mies kertoi, että joku oli liittänyt mukaan kantabaarinsa kirjoittaman todistuksen!).

Minun piti mennä kielikokeeseen, koska en päässyt enää käsiksi entisen työpaikkani kielitaitotodistuksiin. Kielikokeessa oli muutamia monivalintatehtäviä ja haastattelu, mutta taitovaatimus ei ollut kovin korkea. Perustaitoja tarkoittava A2-taso riitti. 

Kun kaikki tarvittavat paperit olivat koossa, mentiin takaisin kunnantalolle. Virkailija tarkasti, että hakemus oli kunnossa ja leimaverot maksettu sekä varoitti, että poliisi saattaa tulla ovelle vilkaisemaan miten me elellään. Tämähän on tuttu juttu jokaisen muuton yhteydestä. Silloin poliisi on käynyt tarkistamassa, että ollaan annettu oikea osoite ja keitä taloudessamme asuu.  Lopuksi kunnan mies kertoi prosessin vievän neljä kuukautta. Hakemuksen käsittely on siinä mielessä hyvin järjestetty, että jos millään instanssilla ei ole kielteistä sanottavaa tai lisäkysymyksiä, kansalaisuus napsahtaa automaattisesti määräajan umpeutuessa. Toisin sanottuna kukaan ei voi hidastaa käsittelyä makuuttamalla hakemusta pöydällään turhan takia.

Sitten odotettiin. Poliisi ei tullut ovelle, mutta lähetti kutsun tulla asemalle. Jutteli kaikenlaisia mukavia Belgiassa asumisesta, harrastuksista ja työelämästä. Tuntui olevan erityisen kiinnostunut, miten naapureiden kanssa menee. Siihen oli vaikea sanoa mitään, koska olimme muuttaneet vähän ennen koronaa ja nykyisten naapureiden kanssa hengailu on jäänyt vähäiseksi. Vakuutin kuitenkin, ettei koskaan ole ollut mitään ongelmia belgialaisten naapureiden kanssa. Pollu kehui lopuksi hakemusta ja sanoi, ettei ainakaan hänellä ole mitään sitä vastaan.

 

Nyt sitten vaan uutta henkkaria hakemaan ja aina vain ponnekkaampaa Kevin De Bruynen ja muiden punaisten paholaisten kannustusta.