Pahaa sutta ken pelkäisi?

Belgia on kokenut viime viikkoina pienoista ”susihysteriaa”, kun uutisissa on kerrottu susien hyökkäyksistä kotieläinten kimppuun ja maanviljelijöiden vihaisista reaktioista.  Rajanaapureidensa tavoin Belgia on kokenut huomattavan susikannan kasvun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Helppoa puhua ”huomattavasta”, sillä ensimmäinen susihavainto tehtiin Gedinnessä Namurin lähellä vuonna 2011 ja nyt maassa on jo noin 15 sutta. Puolivirallinen fakta ennen vuotta 2011 oli, että Belgian viimeinen susi ammuttiin vuonna 1898.

🐺

Gedinnen suden jälkeen tehtiin yksittäisiä vaellussusihavaintoja vuosittain, mutta varsinaisesta belgialaisesta kannasta ei voinut puhua.  Kunnes pari vuotta sitten alkoi tapahtumaan.  Vuonna 2018 havaittiin Limbourgissa Belgian koilliskulmassa susipari, mutta pariskunnan naaras ammuttiin eikä ampujaa ole vieläkään saatu kiinni. Muutamaa kuukautta myöhemmin koiraalle ilmestyi uusi puoliso ja pian sen jälkeen ensimmäiset pennut. Nyt perheessä on ylivuotisia ja vuoden 2021 pentuja, joten laumaan kuuluu jo kymmenkunta jäsentä. 

Toinen lauma syntyi, kun vuoden 2018 yleisöäänestyksessä Akelaksi ristitty koirassusi löysi viime jouluna puolison ja perusti perheen Valloniaan Hautes-Fagnesin alueelle. Akela on puolalais-saksalaista susikantaa, kun taas puoliso todennäköisesti italialais-ranskalainen ja siksipä perhe sopii Belgian kaltaiseen kansojen sulatusuuniin kuin nenä päähän. Kesäkuussa tehtiin ensimmäiset pentuhavainnot, joten päästiin puhumaan myös vallonialaisesta susilaumasta. Joidenkin susiasiantuntijoiden mielestä Belgiaan sopisi viidestä kymmeneen laumaa. 

🐺

Miten ihmiset ovat suhtautuneet uusiin naapureihin? Hyvin eri tavoin. Kuten mainitsin, ensimmäiselle Valloniaan pysyvästi asettuneelle sudelle äänestettiin nimi, ja ihmiset vaeltelivat Haute Fagnesin alueella nähdäkseen suden ja ottaakseen siitä valokuvia.  Suhtautuminen oli siis lähinnä luonnontieteellistä tai ”söpöön eläimeen” kohdistunutta kiinnostusta. 

Tänä syksynä ovat kotieläimiin kohdistuneet hyökkäykset muuttaneet ilmapiiriä ja varsinkin Limbourgissa ovat tunteet käyneet kuumina. Viranomaisten tarjoamat tukitoimet kotieläinten suojelemiseksi eivät tyydytä kaikkia ja aitojen rakentamiseen jaettuja rahoja pidetään joko riittämättöminä tai turhina (miksi rakentaa kilometrikaupalla aitaa muutaman suden takia kun ne voisi vain ampua?). Jeroen Denaeghel, Flanderin luonnonvarakeskuksen tiedottaja, on joutunut harkitsemaan turvapalveluita kun sosiaalisen median viestit ovat käyneet liian uhkaaviksi.

Oudsbergenissä, jossa sudet tappoivat parina syyskuun päivänä kaksi ponia ja hiehon, järjestettiin pormestarin siunauksella yöllinen soihtumarssi, johon osallistui noin 3000 henkilöä. Tarkoituksena oli viestittää viranomaisille, että ”sudet eivät kuulu meidän kuntaan” ja symbolisesti susille, että ”tänne ei ole asiaa”. Epäillään myös, että yksi Limbourgin ylivuotisista pennuista olisi myrkytetty, koska se on kadonnut ja seudun koirat ovat kärsineet oudoista myrkytysoireista. 

🐺

WWF sekä Vallonian ja  Flanderin luonnonsuojelujärjestöt Natagora ja Natuurpunt ovat perustaneet Wolf Fencing Teamin, joka koostuu vapaaehtoisista aitojen rakentajista. Ryhmä antaa neuvoja kuinka hakea aita-avustuksia (tukea voi saada maksimi 80 prosenttia kuluista), auttaa tekemään laitumien susivaara-arvioita ja organisoi vapaaehtoisryhmiä rakentamaan aitoja. Tavoitteena on myös eri osapuolten välisen keskusteluyhteyden parantaminen. Halutaan viljelijöiden kokevan, että heitä kuunnellaan ja heidän elinkeinostaan huolehditaan, ja toisaalta pyritään välttämään tilanteen kärjistyminen ja ylireagoinnit. Liennytykselle onkin lähikuukausina ja -vuosina tarvetta, sillä suden rauhoituslakeja tuskin muutetaan ja kanta näyttää olevan hyvässä kasvussa.