Seitsemäs taivas?

Kuten aiemmin kerroin, Belgian hallintoa ei ole helppoa ymmärtää eivätkä useat uudistukset ole onnistuneet yksinkertaistamaan tilannetta. Ehkä yksinkertaistaminen ei ole edes ollut reformien varsinainen tarkoitus. (ks. blogi ”Belgian malliin 15.2.2021”,  https://brabantinleijona.blogspot.com/2021/02/belgian-malliin.html).

Belgian nykyinen De Croon hallitus otti hallitusohjelmassaan tehtäväkseen seitsemännen valtiosääntöuudistuksen valmistelun. Tavoitteena on, että ennen vuoden 2024 vaaleja olisi valmiina paketti, jonka seuraava parlamentti voisi hyväksyä.

Kuusi edellistä uudistusta on sovittu puolueiden välisissä neuvotteluissa, joiden jälkeen uudistukset on puristettu parlamentin läpi. Tällä kertaa on tarkoitus järjestää laajoja kyselyitä ja keskusteluita kansalaisten, akateemisen väen, kansalaisjärjestöjen, alueiden, yms. keskuudessa. Sen jälkeen puolueet päättävät uudistuksesta.  

Viime perjantaina, 30.4., hallitus päätti järjestää kansalaisten kuulemisen, joka alkaa syyskuussa, kestää todennäköisesti kuusi viikkoa ja järjestetään nettikyselynä. Ministerit listasivat tärkeimmät asiat, joista ihmisten näkemyksiä tiedustellaan ja joista seuraavassa lyhyt katsaus.

📜

Perustetaan riippumaton elin vahvistamaan vaalien tulokset. Nykyään tulokset vahvistaa (Belgian tai jonkun osavaltion) parlamentti, jonka valitsemiseksi vaalit on pidetty. Elikkä käytännössä jokainen edustaja pääsee vaalien jälkeen päättämään, oliko juuri minun valintani laillinen ja ihan jees. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki kuitenkin viime kesänä päätöksen, jossa tuomittiin Belgian käytäntö. Asian oli vienyt oikeuteen kuudella äänellä Vallonian parlamenttipaikan hävinnyt ehdokas, jonka uudelleenlaskentapyynnön vastavalitut edustajat olivat hylänneet. 

📜 

Hallitusneuvotteluille maksimikesto. Belgia haluasi lopettaa maailmanennätysten tehtailun (ks, blogi "Hallituskriisejä, https://brabantinleijona.blogspot.com/2021/02/hallituskriiseja.html), mutta mitä tilalle? Pöydällä on ainakin kaksi ehdotusta. Toisen ehdotuksen mukaan pidettäisiin uudet vaalit ja toisen mukaan kasattaisiin hallitus osavaltioiden nimittämistä edustajista, jollei hallitusta saada koottua määräaikaan mennessä.  Ekan ehdotuksen pelätään johtavan jatkuvaan uusintavaalien kierteeseen ja toisen eräänlaiseen virkamieshallitukseen, joka ei enää millään tavalla edustaisi yhtenäistä Belgiaa. 

📜 

Instituutioiden ja alueiden valtasuhteet. Tämä on se varsinainen Pandoran lipas, sillä aiheesta on vähintään 11 miljoonaa eri mielipidettä. Tavoitteena on lisätä alueiden valtaa sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa hallintoa. Flaameille, brysseliläisille ja valloneille nämä tarkoittavat kuitenkin ihan eri asioita. Flaamit haluavat siirtää mahdollisimman paljon hommia alueille, kunhan se ei vain tarkoita Brysseliä ja vallonit taas haluavat pitää keskushallinnon mahdollisimman vahvana.

Jotkut valtioviisaat ovat esittäneet yksinkertaiselta kuulostavaa ”neljän Belgian mallia”, jossa maa jaettaisiin neljään osavaltioon (Flanderi, Vallonia, Bryssel ja Ostbelgien) ja kieliyhteisöt hävitettäisiin. Keskushallinto hoitaisi ulkopolitiikan, raha- ja veropolitiikan, turvallisuuden, valtakunnalliset liikenneväylät yms. ja osavaltiot loput. Päällekkäisyydet vähenisivät ja päästäisiin eroon suuresta ministerien määrästä viisastelusta. Mutta flaamien pitäisi tunnustaa Brysselin täydellinen itsenäisyys ja viedä hallintolaitoksensa sieltä pois sekä Vallonien puolestaan jättää ranskankielinen koulutus pääkaupungissa brysseliläisten omiin käsiin. Tähän tekisi mieleni sanoa kuten teininä muinoin, että ”älä unta näe”. 

📜 

On myös ryhmiä, jotka eivät halua minkäänlaista uudistusta, kuten ammattiliitot molemmin puolin kielirajaa sekä porukat, jotka ovat menettäneet uskonsa reformien parantavaan voimaan. Koska jokainen aiempi muutos on heikentänyt liittovaltion asemaa, ammattiliitot pelkäävät, että esimerkiksi sosiaaliturva ja terveydenhoito tulisivat väistämättä kärsimään. Koronapandemia on myös vähentänyt hajasijoittamisen suosiota. Terveydenhoito on jo nyt alueiden vastuulla, mutta korona on pakottanut tiiviiseen valtakunnantason yhteistyöhön, joka on toiminut vähän niin ja näin. Myöskin koronarajoitukset ja niiden valvonta ovat olleet kohtuullisen kirjavia.

Paljon näkee kommentaatteja, että liikkeelle lähdetään yksinkertaisesta mallista, johon sitten lisätään poikkeuksia ja ”belgialaisia kompromisseja”, kunnes on saatu aikaan entistä monimutkaisempi himmeli.