Aselepo ja tuntematon sotilas

Marraskuun 11. päivä kello 11 vuonna 1918 länsirintama hiljeni. Aselepo alkoi ja yli neljä vuotta kestänyt silmitön tappaminen loppui. Saksa oli enimmillään edennyt vain 200-300 km, mutta taisteluissa kuoli molemmilta puolilta yhteensä kolme ja puoli miljoonaa sotilasta (Sommessa miljoona, Verdunissa 700 000, Passendalessa 480 000, jne.). Yhteensä ensimmäisessä maailmansodassa kuoli lähes 10 miljoonaa sotilasta ja 2,2 miljoonaa siviiliä. Belgian armeijasta kaatui 42 000 ja Kongon siirtomaa-armeijasta 2000 sotilasta. Siviileitä kuoli 23 000 Belgiassa ja 7000 Keski-Afrikassa. (Kaikista näistä luvuista liikkuu kirjallisuudessa erilaisia arvioita. Joskus esim. siviilikuolleet arvioidaan yleisen kuolleisuuden kasvun mukaan, jolloin saadaan huomattavasti isompia lukemia.) 

🕚

Sodan päätyttyä omaksuttiin erilaisia traditiota muistella kaatuneita omaisia, esimerkiksi kukittamalla sankarihautoja.  Aina se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä sotilaita katosi kaoottisissa taisteluissa ja tykistökeskityksissä, eikä kaikkia taistelukentiltä ja haudoista löytyneitä ruumiita voitu mitenkään tunnistaa . Varovaisten arvioiden mukaan belgialaisia tunnistamattomia sotilaita oli yli 3000. Jotta kadonneidenkin sotilaiden perheenjäsenille tarjottaisiin mahdollisuus läheistensä muistelemiseen, ryhdyttiin perustamaan ”tuntemattomien sotilaiden” hautoja ja muistomerkkejä. Samalla näistä monumenteista tuli yleisiä sodan uhrien muistelemis- ja kunnioittamispaikkoja. Ensimmäiset tämänlaatuiset tilaisuudet pidettiin Pariisissa riemukaaren alla ja Lontoossa Westminster Abbeyssä 11.11.1920. 

🕚

Belgian ensimmäinen seremonia järjestettiin vuonna 1922. Viivyttely ranskalaisiin ja britteihin verrattuna johtui siitä, ettei oltu aivan varmoja, halutaanko juuri tästä päivästä sodan päättymisen merkkipäivä. Toinen ehdokas oli marraskuun 22. päivä, jolloin kuningas Albert I oli palannut perheineen Brysseliin ja pitänyt kuuluisan puheensa, jossa hän lupasi mm. yleisen äänioikeuden miehille, flaaminkielisen yliopiston, ammattiliittojen sallimisen sekä säätää uusia sosiaalilakeja ja tasata suuria tulo- ja varallisuuseroja. Puhetta pidetään yhtenä modernin Belgian lähtölaukauksista (tosin naiset saivat äänestää valtiollisissa vaaleissa vasta toisen maailmansodan jälkeen…). Albert ei kuitenkaan halunnut puheelleen moista painoarvoa ja kannatti Ranskan ja Iso-Britannian johtajien tavoin aselepopäivän ottamista kansalliseksi juhlapäiväksi. 

🕚

Tuntemattoman sotilaan hautaan laskettu kaatunut valittiin siten, että Bruggeen kerättiin viideltä eri taistelupaikalta viisi tunnistamattoman vainajan arkkua ja sodassa sokeutunut Reinold Haesebrouck valitsi niistä yhden. Tarkoituksena oli, ettei kukaan tietäisi, mistä taistelusta kaatuneen sotilaan ruumis oli peräisin. Valtava kansanjoukko seurasi, kun arkku kuljetettiin tykkilavetilla Brysselin läpi ja haudattiin Belgian itsenäisyysmonumetin ns. kongressipylvään (Congreskolom, Colonne du Congrès) alle. Kahdeksan sotainvalidia laski arkun viimeiseen lepopaikkaansa ja kuningas Albert I haudalle seppeleen. Muistomerkkiin kiinnitettiin pronssilaatta ja sillä palaa ikuinen tuli. 

🕚

Tänään on siis kulunut tasan sata vuotta tuntemattoman sotilaan arkun hautaamisesta ja muistomerkin paljastamisesta. Merkkipäivän kunniaksi viisi uurnaa täytettiin mullalla viideltä sankarihaudalta eri puolilta Belgiaa ja Reinold Haesebrouckin sukulainen valitsi niistä yhden.  Tänään, perinteisessä aselepopäivän seremoniassa johon osallistuivat kuningas Philippe ja joukko valtakunnan poliittista johtoa, uurna laskettiin tuntemattoman sotilaan haudalle. Tarkoituksena on kunnioittaa, ei vain ensimmäisessä maailmansodassa, vaan kaikissa sodissa kaatuneiden sotilaiden muistoa. Toivoa sopii, että seuraavan sadan vuoden aikana tulee vähemmän muisteltavaa.