Maskin takaa

Belgialaisella uutiskanavalla oli pieni yhteenvedon kaltainen tietoisku vuoden takaisesta maskinkayttökeskustelusta. Siinä oiottiin todennäköisesti monta mutkaa ja yksinkertaistettiin monimutkaisia asioita, mutta joskus yleistys on mielenkiintoisempi kuin kymmenen asiantuntijalausuntoa. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä.

Kun epidemia alkoi, kansa oli maskien kaytön suhteen aivan ihmeissään. Poliitiikot ja terveysviranomaiset eivat suostuneet antamaan julkisuuteen selviä kantoja vaan pohtivat savolaisesti, että "toesaalta näin mutta suattais’han tuo olla noinnii". Sen sijaan asiantuntijoita hyppäsi joka kiven takaa kertomaan varmoja, mutta usein vastakkaisia, näkemyksiään.

Aluksi tutkijat ja terveysviranomaiset perustivat näkemyksensä siihen, mitä influenssaepidemioista oli opittu. On oikeastaan aika lohdullista, että johtopäätökset perustetaan kokemuksille ja sille, mitä tiedetään, eikä esimerkiksi villeille arvauksille. Ajateltiin, että virus leviää pisaratartuntana ja pärskeiden kantomatkaksi tiedettiin maksimi pari metriä. Pisarat voisivat siis lentää suoraan toisen ihmisen päälle tai lähipinnoille kuten pöydät, ovet ja muut vastaavat.  Siksi sanottiin aluksi, että maski on hyödyllinen lähinnä taudinkantajan käytössä, jotta hän ei pärskisi viruksia ympärilleen.  Terveiden ihmisten maskinkäytöstä oltiin erimielisiä. Näin siksi, että pisaroiden leviämistä hillittäessä on kaikenlainen käsillä räpeltäminen, mukaan lukien maskin koskettelu, pahasta.

Pian alkoi ilmaantua enemmän tutkimustuloksia ja todisteita, että korona käyttää myös toista tunnettua leviämistapaa, aerosolia. Silloin virus liikkuu pisaroita pienempien hiukkasten selkärepussa ja pysyy ilmassa jopa useita minuutteja. Se voi myös seilata ilmavirtojen mukana edes takaisin eli käydä huoneen toisessa päässä ja päätyä silti vieruskaverin nenään. Mitä enemmän aerosoliteoria sai kannatusta, sitä useammat tutkijat ja viranomaiset uskoivat, että maskin pitäminen olisi hyödyllistä kaikissa tilanteissa. Poliitikotkin seurasivat tutkijoiden ja terveysviranomaisten tuumailua ja kesäkuuhun mennessä maskipakkoa sovellettiin jo laajasti liikennevälineissä ja kaupoissa sekä muissa julkisissa paikoissa.

Ylläkuvatun lääketieteellisen ja epidemiologisen kehityksen taustalla kummittelee käytännön pulma. Belgiassa ei nimittäin ollut epidemian alussa maalis- ja huhtikuussa maskeja kaikille. Vielä toukokuussa järjestettiin ompelijoiden talkoita, joissa tehtiin kymmeniä tuhansia maskeja helpottamaan huutavaa pulaa. Vasta kesällä oli saatavilla niin paljon maskeja, että niiden käyttö voitiin tehdä laajasti pakolliseksi. Siksipä koko pisara- ja aerosolikeskustelu saattoi aluksi olla aika akateeminen, mutta vaikutti asukokonaisuuksimme ja katukuvaan heti, kun maskigarderobimme olivat riittävän hyvin  varustellut.