Paikallisia makuja

TV-uutisten loppukevennyksenä oli pääsiäisloman aikana paikallisten ruokaperinteiden esittelyitä. Tarkoituksena oli mainostaa Vallonian eri kulmakuntia  kiinnostavan aiheen avulla ja markkinoida paikallista matkailua. Listataanpa seuraavassa muutamia herkullisia esimerkkejä.

 

• Liegiläiset lihapullat (le boulet liégeois) itä-Valloniasta. Lihapullataikinaan kuuluu sikanautaa, munia, sipulia, persiljaa ja maitoa. Melkein nyrkin kokoisia pullia ei paisteta vaan keitetään lihaliemessä, jolle jokaisella kokilla on oma salainen reseptinsä. Kun tilaat tätä sapuskaa paikallisessa ravintolassa, et saa missään tapauksessa käyttää ranskankielen sanaa ”boulette” tai voit saada korvapuustin.

 🍇

• Gaumen possutorttu (le pâté gaumais)  aivan Belgian etelänurkasta Luxembourgin ja Ranskan rajalta. Aluksi leivotaan hieman makea taikinakuori, jonka sisälle asetellaan maustepotpurilla käsitelty ja viinillä marinoitu possunlihatäyte.  Herkun resepti on EU:n maantieteellisen merkinnän suojaama, mutta leipomot voivat vaihdella mitä viiniä marinointiin käytetään. 

🍇

• Makea evästorttu (Le pagnon borain), joka on peräisin Wasmesista Hainautista Ranskan ja Vallonian länsirajalta. Yksinkertainen torttu, jossa on reipas kerros fariinisokeria taikinakuorten välissä. Syntynyt alun perin kaivosmiesten sapuskaksi, koska se sisältää paljon energiaa ja on helppo kantaa mukana. Tapana oli, että kotiin palatessaan kaivosmies toi jämät takaisin lapsilleen ja se on edelleenkin suosittu lasten välipala.

🍇 

• Chimeyn kalasoppa (L'escavèche de Chimay) Ranskan rajalta etelä-Belgiasta. Pääaines on villiä lohta, johon tehdään soossi etikasta, sitruunasta ja sipulista sekä jokaisen kokin omasta mausteseoksesta. Soossi  suurustetaan keittämisen aikana jauhoilla ja sekoitetaan lopuksi kalan kanssa. Tuloksena on sakea kalasoppa, jota nautitaan leivän kanssa. Ruokalaji periytyy Espanjan vallan ajalta, jolloin valloittajat opettivat paikalliset säilyttämään kalaa etikassa ja alkuperin sitä tehtiin mistä tahansa paikallisesta kalasta. L'escavèche oli vaarassa sekoittua muihin kalasoppiin, kunnes EU:n komissio hyväksyi maaliskuussa 2021 maantieteellisen merkinnän suojauksen.

🍇

• Suolapalatorttu Nivellistä (tarte Al d'Jote Nivellois) Brysselin lounaispuolelta.  Torttu, jonka sisään leivotaan täytteeksi paikallista tuorejuustoa, persiljaa, lehtimangoldia, sipulia, voita ja munia. Raskasta, mutta hyvin sulavaa, vakuuttaa leipuri!

🍇

• Verviersin riisitorttu (la tarte au riz de Verviers). Kaikkialla Belgiassa syödään alvariinsa riisitorttua, joten mikä tekee tästä itäbelgialaisesta herkusta erikoisen? Laatua valvova paikallinen riisitorttuveljeskunta (!?) vakuuttaa siihen käytettävän paikallista maitoa, jonka maku vaihtelee vuoden aikana lehmien ravinnosta riippuen sekä aivan tietynlaista italialaista riisiä. Mukaan heitetään tietysti myös kanelia ja sokeria. Väitetään, että sitä lähetetään suoraan hoviin, koska kuningas Philippe tykkää niin kovasti.

🍇

• Katkarapukroketti/kuorukka  (la croquette aux crevettes). Täytteeseen kuuluu maitoa, selleriä, valkosipulia, sitruunaa, jauhoja ja tietenkin katkaravun palasia. Koko seos keitetään paksuksi sotkuksi, josta leivotaan pieniä kakkusia ja joiden annetaan hyytyä muutama tunti jääkaapissa. Lopuksi ne paneerataan ja keitetään öljyssä.  Amatööriruokailijan tunnistaa siitä, että hän leikkaa palasen krokettia ja heittää sen muitta mutkitta suuhunsa vaarantaen näin makunystyränsä. Täyte on nimittäin todella kuumaa! Kokenut nautiskelija leikkaa herkun pituussuunnassa ja odottelee rauhassa täytteen jäähtymistä.
  Syntynyt alkuperin ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa, joissa sotilaat sekoittivat katkarapuja jauhoihin ja keittivät öljyssä. Ravut tulivat Norjasta, sillä norjalaiset aloittivat laajamittaisen kalastuksen juuri sodan aikana myydäkseen saaliin sotaakäyville maille. Sotien välillä kroketteja sai vain rannikon hienoista lomaravintoloista, kunnes ne tuotiin 1950-luvulla myös Brysseliin ja sitten muualle maahan.

🍇

• Herven juusto (le fromage de Herve) Liegen itäpuolelta läheltä Saksan rajaa. Juusto valmistetaan pastöroimattomasta raakamaidosta 1400-luvulta periytyvin menoin.  Kyseessä on ainoa belgialainen raakamaidosta tehty juusto. Sen erikoispiirre on lievästi punainen väri ja sitä on saatavilla kahtena eri makuna riippuen siitä, kuinka paljon sitä on kypsymisvaiheessa suolattu. Herven juusto sopii sekä ruokahetken lisukkeeksi että viinin kanssa hienosteltavaksi.

🍇

• Suklaa (le chocolat belge). Konvehdit ovat oluen ja jalkapalloilijoiden ohella Belgian tunnetuin vientivaltti ja niitä valmistaa yli 300 pienempää ja suurempaa yrittäjää. Makujakin on yli tuhat. Kaakao saapui Belgiaan Espanjan vallan aikana 1600-luvun lopussa, mutta suklaan tuotanto räjähti kaupallis-teollisiin mittoihin vasta 1900-luvun alussa. Legendan mukaan syyllinen on apteekkari Jean, italiankielinen sveitsiläinen, joka Belgiaan muutettuaan käänsi nimensä Casanovasta Neuhausiksi (sinänsä sääli, sillä olisihan se hauskaa, jos Pyhän Valentinuksen päivänä tarjoilisimme Casanovan konvehteja). Neuhaus perusti vuonna 1857 Brysselin keskustaan apteekin ja keksi, että ihmiset sai popsimaan lääkkeensä, jos ne olivat kuorrutetut suklaalla. Hänen pojanpoikansa Jean Jr. keksi konvehdin (la praline) vuonna 1912 vaihtamalla lääkkeet monenlaisiin herkullisempiin täytteisiin. Juniorin vaimo Louise Agostini keksi pari vuotta myöhemmin konvehtilaatikon, joissa nameja oli helppo ostaa ja tarjota lahjaksi. Loppu onkin sitten historiaa.

🍇

Maistuis’ varmaan sullekin!

Kuten varmaan huomasitte, lista koostuu enimmäkseen ranskankielisen Belgian erikoisuuksista, joten moni flaamiherkku odottaa edelleen löytäjäänsä.