Bzz-trolli

Taidelajeista yhdeksäs, sarjakuva, on monelle belgialaiselle ykkönen. Siihen suhtaudutaan yhtä suurella hartaudella ja omistautumisella kuin jalkapalloon. Sarjakuvia analysoidaan, kritisoidaan ja niiden (piilo)viesteistä tuotetaan sivukaupalla viisasta tekstiä. Ajankohtaiset tapahtumat saivat minutkin kaivamaan kirjahyllystä Belgian parhaimpiin sarjakuvakirjailijoihin kuuluneen Peyon (Pierre Gulliford) mestariteoksen, vuonna 1959 julkaistun Mustan Strumffin.  Kuten kaikki parhaat tarinat, tämäkin on kierrätystavaraa, kerrotaanhan Peyon saaneen vaikutteita vuonna 1954 julkaistusta Richard Mathesonin ’I Am Legend’ romaanista.

Tarina alkaa, kun musta bzz-pörriäinen pistää metsässä kulkevaa strumffia. Pistos aiheuttaa ikävän muutoksen, sillä strumffi muuttuu mustaksi puhekyvyttömäksi pöljäkkeeksi, joka pomppii ylös-alas ja etsii toisia strumffeja. Toverin kiinni saadessaan musta strumffi puree sitä ahteriin ja saa aikaan samanlaisen muodonmuutoksen. Näin alkaa kylänväen keskuudessa diabolinen ketjureaktio.

Pikkuhiljaa yhä useammat strumffit muuttuivat mustiksi, vaikka suurstrumffi yrittää kuumeisesti löytää lääkettä epidemiaan. Apu löytyykin tuberosa-kukan siitepölystä, ja niinpä jäljellä olevat terveet kyläläiset varustautuvat grillipalkeilla puhkuen siitepölyä sairastuneiden päälle. Mutta silloin tapahtuu evoluutio ja osa mustista strumffeista lopettaa idioottimaisen pomppimisen, naamioituu sinisiksi ja ryhtyy väijymään terveitä kavereitansa. Tilanne pahenee nopeasti ja lopulta suurstrumffi on yksin mustien strumffien ympäröimänä.

Kun luin tarinan ensimmäisen kerran pikkupoikana, siitä tuli ahdistava olo. Aprikoin mitä tapahtuisi, jos kaikki muuttuvat samanlaisiksi pöljäkkeiksi ja vain muutama tolkun ihminen jäisi jäljelle.  Tarinan herättämät tunteet palautuvat mieleen, kun seuraa koronan aiheuttaman valetiedottamisen virtaa. Mahdotonta tietää, kuinka moni juttuihin uskoo, mutta säännöllisesti voi nähdä ja lukea huolestuttavia uutisisia. Muutama viikko sitten Belgiassa ryhdyttiin jakamaan varoituksia ja punaisia kortteja lääkäreille, jotka levittävät antikoronahömppää. Television koronakeskustelussa oli mukana henkilö, jonka hammaslääkäri oli kertonut rokotuksilla muutettavan DNA:ta ja muokattavan ihmiset tuottamaan vallanpitäjien toivomia jälkeläisiä. Lisäksi kolmella ranskankielisellä alueella tehdyn tutkimuksen mukaan belgialaiset lääkärit suhtautuvat ranskalaisia ja quebecilaisia kollegoitaan epäilevämmin rokotuksiin.

Mielipidemittausten mukaan 25–30% belgialaisista ei halua koronarokotusta. Olisi ehdottoman väärin leimata lähes kolmasosa kansasta huuhaateorioiden kannattajiksi, sillä vastustushan voi johtua esim. piikkipelosta, vakaumuksesta tai jälkioireita pahentavista sairauksista. Mutta kiistatta on kohtuullinen määrä hömppään uskovia, sillä täälläkin on nähty aggressiivista liikehdintää ja testeistä ja rokotuksista vastaavia henkilöitä on uhkailtu. Arkielämän rajoitukset ja kiellot aiheuttavat yleistä hermostuneisuutta ja osaan porukasta netin ja sosiaalisen median bzz-trollien pistot vaikuttavat tehokkaasti. Pelastava siitepöly lienee onnistunut rokotuskampanja. Jos elämä rauhoittuu, tilaus valetiedolle vähenee ja sen levittäjät marginalisoituvat.

Miten siinä strumffitarinassa lopulta kävi? Suurstrumffikin hävisi taiston ja muuttui mustaksi, mutta hänen laboratoriossaan tapahtunut räjähdys levitti siitepölyä koko kylän ylle ja kaikki paranivat. Todellisuus on aina tarua ihmeellisempää, mutta toivoa sopii, että koronahömppäepidemialle tulisi ainakin lähestulkoon yhtä onnellinen loppu.