Konnuuksia

 

Taas on se aika vuodesta jolloin konnia suojellaan. Tämä ei tarkoita poliisin avointen ovien päiviä vaan sammakkoeläinten kevätvaellusta. Belgiassa rupikonnat heräävät talvisijoiltaan helmi-maaliskuussa, kun yölämpötilat ylittävät seitsemän astetta ja lähtevät sitten vaeltamaan omalle synnyinpaikalleen jatkamaan uljasta sukuansa. Ne ovat hyvin paikkauskollisia ja voivat elää jopa 40-vuotiaaksi, joten vaelluksetkin tapahtuvat vuodesta toiseen samoilla paikoilla.

Valitettavasti sammakoiden ja konnien reitit ylittävät usein katuja ja maanteitä. Tämän vuoksi teiden varsilla näkyy keväisin nopeusrajoituksia ja liikennemerkkejä muistuttamassa vaelluksesta. Maaseututeillä on myös rakenteita, jotka on laitettu helpottamaan vaeltajien pääsyä esimerkiksi rotvallien, ojien, kiviaitojen ja muiden ihmisten rakentamien esteiden yli. Silti kaikki eivät selviydy vaarallisesta matkasta hengissä. Tilannetta pahentaa se, että ne liikkuvat tavallisesti hämärässä tai pimeällä.

Joka vuosi sadat vapaaehtoiset auttavat sammakoita ja rupikonnia. Ämpäreillä, turvaliiveillä ja taskulampuilla varustautuneina he auttavat eläimiä teiden yli ja kuljettavat niitä munintapaikoille. Jotkut rakentavat myös ansakuoppia, joita käydään aamuvarhaisella kokemassa ja kannetaan saalis turvaan.  Mukana on aina myös lapsia, jotka ovat iloisia löytäessään salamantereita, rupikonnia ja sammakoita leikkikavereikseen.

Sammakoiden ja konnien auttaminen aloitettiin 1980-luvulla. Aluksi rakenneltiin siltoja, aitoja ja muita apurakenteita vaellusta ohjaamaan ja helpottamaan. Tätä harrasti vain muutamia kymmeniä ihmisiä. 1990-luvulla alettiin eläimiä auttamaan myös kuljettamalla ja silloin tehtiin myös ensimmäiset laskennat. 

Varsinaisesti matelijoiden auttaminen sai vauhtia 2000-luvulla, kun koulut alkoivat jakamaan valistusta ja tiedotusvälineet alkoivat julkaista säännöllisesti uutisia ja tilastotietoja. Lisäsysäyksen antoi kuntien ja alueiden taloudellinen tuki, sillä alkuperinhän tämä oli ollut täysin harrastuspohjaista toimintaa. Nykyisin Valloniassa on vuosittain yli 150  ja Flanderissa jopa 250 auttamisprojektia ja apua saa yli 300 000 pikku pomppijaa ja löntystäjää.