Kynttilöitä ja lettuja

Tänään on kynttilänpäivä ja ahmitaan lettuja. 

Kynttilänpäivän ajankohta 2. helmikuuta liittyy joulusta alkavaan kalenterilaskentaan. Juutalaisen perinteen mukaan esikoislapsi kuului esitellä temppelissä 40 päivää syntymänsä jälkeen ja niin tekivät myös Maria ja Joosef. Temppelissä Jeesuksen siunasi hurskas jerusalemilaismies Simeon, joka tunnisti vauvan luvatuksi Herran Voidelluksi, Messiaaksi. Legendat Simeonin iästä vaihtelevat 112:sta vuodesta yli kolmeen sataan, koska hänelle oli nimenomaan luvattu nähdä Messias ennen kuolemaansa. Hän innostui tapaamisesta niin, että lausui Simeonin kiitosvirtenä tunnetun runon. Lukuisat säveltäjät ovat säveltäneet kiitosvirren ja suomalaisesta virsikirjasta siitä löytyy mukaeltu versio numerolla 49. 

〰

Mitäs tekemistä kynttilöillä ja letuilla on Jeesuksen temppelivierailun kanssa? Yksinkertaisin selitys päivän nimelle on varhaiskeskiajalla alkanut katolinen tapa siunata vuoden aikana käytettävät kynttilät 2. helmikuuta.  Valo ja letut taas liittynevät pakanallisiin tapahtumiin, joissa juhlittiin kevään tuloa ja toivottiin hyvää viljavuotta. Kuten usein vuodenkierron aikana, raamatun tapahtuma ja erilaiset pakanalliset perinteet yhdistyvät tuntemiksemme kristillisiksi perinteiksi ja juhlapäiviksi. Esimerkiksi Rooman valtakunnassa vietettiin nykyisen helmikuun puolivälin aikoihin puhdistautumisen,  hedelmällisyyden ja vuodenvaihteen Lupercalia-juhlaa (dies Februatus). Se saattaa olla sekoittunut kristittyjen perinteeseen sitä mukaa, kun kristinusko levisi keisarikunnassa. Kristinuskon edettyä pohjoiseen se törmäsi muihin pakanallisiin kevätjuhliin, mm. kelttien Imbolc-juhlaan, jossa riemuittiin kevään tuloa ja rukoiltiin hedelmällisyyttä esimerkiksi soihtuja polttamalla. Sitä vietetään nykyään Irlannissa pyhän Brigitin päivänä 1.2.

〰

Belgiassa ja Ranskassa vietetyt kynttilänpäivän lettukestit liittyvät myös kevään tuloon ja uuden satokauden odotukseen. Jäljellä olevista jauhoista tehtiin muodoltaan ja väriltään aurinkoa muistuttavaa herkkua, jotta aurinko siunaisi kevään kylvöt. Uskottiin jopa, että lettuja paistamaton talonpoika voisi unohtaa toiveet hyvästä viljasadosta. Kaikkein parhaan tuloksen sai heittämällä ensimmäisen letun ilmaan niin, että vasemmassa kädessä oli kultaraha. Letun piti pudota pannulle eikä lattialle. 

〰

Lopuksi vielä yksi kynttilänpäivään liittyvä ja mantereelta toiselle matkannut kevään juhla, Pohjois-Amerikan Groundhog Day (2. helmikuuta). Uskonpuhdistajien kielloista huolimatta ihmiset ovat aina pohtineet sää- ja satonäkymiä kristillisten juhlien yhteydessä (vrt. Mikon ja Martin päiviin liittyvät monet suomalaiset sanonnat). Saksalaiset ja hollantilaiset siirtolaiset veivät Amerikkaan kynttilänpäivän perinteen, jonka mukaan kevään ajankohdan voi päätellä tarkkailemalla tuleeko talviunia nukkuva mäyrä pesästään ja näkeekö se varjonsa maassa. Amerikassa eläin vaihtui metsämurmeliksi ja loppu on populaarikulttuurin historiaa.  Groundhog Dayhin ei tiettävästi liity lettujen syöntiä, mutta Meksikon puolella syödään tamaleja, maissijauhosta leivottuja eri tavoin täytettyjä rullia. Pääasia että herkutellaan.