Pullantuoksuista joulua!

Aina, kun joulu lähestyy, ilmestyy leipomoiden ja kauppojen hyllyille kaikkien suuri herkku, cougnou. Se on eräänlainen joulupulla, jota syödään Etelä-Belgian ja Pohjois-Ranskan alueilla. Niitä voi alkaa ahmimaan Martinpäivän aikaan 10. /11. marraskuuta ja jatkaa aina jouluun saakka. Sen muoto kuvaa kapaloitua Jeesus-lasta ja joskus sitä onkin kutsuttu Jeesuksen leiväksi (pain de Jésus). Kuuman kaakaon kanssa nautittuna se antaa kummasti voimia kylmänä talvipäivänä.

Jokainen leipomistaitoinen (en siis minä) voi kaiketi seuraavasta aineslistasta päätellä, että jonkinlainen vehnänenhän se. Reseptin mukaan kahdeksan hengen cougnoulastiin tulee 520 g vehnäjauhoja, ripaus suolaa, tuorehiivaa, kananmuna, 100 g sokeria, desi maitoa ja puolitoista desiä vettä. Täytteeksi ja koristeluun käytetään raesokeria ja rusinoita, joissakin moderneissa versioissa rusinat on korvattu suklaahipuilla. 

Cougnou-nimen alkuperästä ei ole aivan varmaa tietoa. Epäillään, että se tulee sanasta ”cunoieus”, joka tarkoitti pientä kulmaa tai nurkkaa. Alun perin tällaisen reseptin mukaan leivottu vehnänen oli todennäköisesti kolmion mallinen, josta ”nurkkaa” kuvaava nimi.   Ei myöskään tiedetä, milloin kolmiomuoto vaihtui kapaloituun vauvaan, mutta ainakin Pieter Bruegel vanhemman ”Kinderspelen” maalauksessa vuodelta 1560 yksi lapsista näyttäisi kantavan kädessään melko lailla nykyisen mallista nisua.  Toisaalta tässä saattaa olla jälleen kyseessä erilaisten perinteiden sekoittuminen, sillä väitetään jo esikristillisen ajan pakanallisten belgien leiponeen ihmishahmoisia leipiä ja pullia. 

Perinteinen cougnou koristeltiin asettamalla sen keskelle pieni pyöreä kipsistä tai keramiikasta valmistettu medaljonki, johon maalattu kuva liittyi joulunajan tapahtumiin tai henkilöihin. Medaljonkien suosio oli suurimmillaan 1700- ja 1800-luvuilla ja kansanperinteen tutkijat ovatkin löytäneet yli 1200 erilaista kuva-aihetta. Perinne hiipui pois 1950-luvulla ja jotkut leipurit korvasivat medaljongin pienellä sokerista tai marsipaanista valmistetulla Jeesus-hahmolla, joka asetetaan cougnoun keskelle. Vielä nykyäänkin saattaa kaupasta tai leipomosta saada tällaisen figuriinin pullansa mukana. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. ”Cougnou” -termiä on käytetty lähinnä Brysselissä ja siitä etelään Namurin ohi suuntautuvalla kapealla kaistalla. Muita ranskansukuisissa kielissä aiemmin käytettyjä variaatioita ovat esimerkiksi cougnoul, cougnole, coquille, quéniole ja cuniole. Luoteis-Ranskan Duinkerken alueen flaamit ovat käyttäneet termejä volaeren, folarts tai folards ja Belgian Flanderissa puolestaan tuttuja nimiä ovat toteman ja mikkeman.  Mutta kutsuttiinpa herkkua millä nimellä hyvänsä, aina se on yhtä suussasulava! 

Rauhallista joulua!