Maanviljelijät sotajalalla

Maanviljelijät osoittivat mieltään keskiviikkona 29. kesäkuuta eri puolella Flanderia. He tukkivat traktoreillaan useita Antverpenistä Hollantiin johtavien moottoriteiden siltoja ja järjestivät traktorimarsseja maanteillä ja ainakin parin kunnan keskustassa. Mistä kenkä nyt puristaa? Yritetäänpä selvittää.

🐖🐄

Flanderin hallitus julkaisi helmikuussa ”krokusdealin”, jossa sovittiin viheralueiden tuhoamisen ja typpipäästöjen rajoittamisesta (https://brabantinleijona.blogspot.com/2022/03/pelastakaa-viheralueet.html). Sopimuksen toisesta osasta elikkä typen vähentämisestä ilmassa ja maassa on syntynyt kuuma kiista Flanderissa. Pahiten napit vastakkain ovat ympäristöministeri Zuhal Demir (flaaminationalistinen N-VA) ja maanviljelijät.

🐖🐄

Peräti 80% Flanderin päällystämättömästä maaperästä sisältää liikaa typpeä ja tällä mittarilla vertailtuna alue on Hollannin kanssa Euroopan saastuneinta seutua. Typestä 60% on peräisin maataloudesta, lähinnä 6 miljoonan possun ja 1,3 miljoonan naudan lannasta, jota tuotetaan paljon enemmän kuin peltojen lannoittamiseen tarvittaisiin.  Sikojen kasvatus vastaa noin neljäsosaa Flanderin maataloustulosta ja siellä tuotetaan 94% koko Belgian possunlihasta. Suuri volyymi saavutetaan sisäsikaloilla, joissa possujen lukumäärän suhde tilan peltopinta-alaan on valtava verrattuna esim. Valloniaan, jonka harvalukuisemmat töpselinenät elelevät useammin ulkona ja lannoittavat jätöksillään kotitilansa peltoja. 

Rajoitustavoitteisiin aiotaan päästä mm. lopettamalla nelisenkymmentä sika- ja nautatilaa Natura 2000 -alueiden läheisyydestä vuoteen 2025 mennessä. Vajaan kymmenen vuoden päästä sikoja pitäisi olla 1,7 miljoona vähemmän kuin nyt. Tilalliset, jotka menettävät osan tai kaikki investointinsa saavat korvauksia tappioistaan. Vaikka korvaukset saattavat olla riittäviä, ne eivät aina hyvitä sukutilan alasajon aiheuttamaa surua. Jos tällainen mullistus ei vielä nostata tarpeeksi suuria tunteita, lisään, että esimerkiksi yli 800 vuotta toiminut Averboden luostari joutuu lopettamaan lehmien pitämisen ja etsimään uuden maidonlähteen kuuluisan jäätelönsä valmistamisen. 

Painetta uudistukseen on, sillä Flanderi laahaa kaukana eurooppalaisista typpipäästötavoitteista ja on saanut siitä jo komissiolta huomautuksia (ns. nitraattidirektiivi 91/676). Hollannissa tilanne meni niin vakavaksi, että tuomioistuin määräsi päästöjen vähentämiseksi rakentamisrajoituksia, jotka hallitus sitten laajensi ja siirsi liikenteen ja maatalouden rajoituksiksi. Tämänkaltaisen pakkotilanteen ministeri Demir halusi sopimuksellaan välttää.

🐖🐄

Eri eturyhmien reaktiot ”krokusdealiin” ovat odotettuja. Ympäristöjärjestöt ovat varovaisen myönteisiä, joskin ne epäilevät etteivät sovitut toimenpiteet ole riittäviä. Teollisuus ja työnantajat myhäilevät, koska syyttävä sormi osoittaa lähinnä maataloutta eikä teollisuuden omia päästöjä. Maanviljelijöiden edustajat ovat puolestaan järkyttyneitä, vaikkeivät yllättyneitä. He sanovat maatalouden ja tuottajien kärsivän suurtappioita ja toivovat päättäjiltä ”inhimillisyyttä” maatalouden alasajossa.  

Puolueista vihreiden kanta muistuttaa melko lailla ympäristöjärjestöjen kantaa. Sekä sosialistit että kommunistit syyttävät päättäjiä viivyttelystä ja sanovat, että vuosien hidastelulla on aiheutettu suuria kustannuksia sekä viljelijöille että Flanderille. Kommunistit toivovat, että maanviljelijät saisivat nyt hieman selvyyttä, mihin tulevaisuudessa kannattaa investoida. Äärioikeiston VB näkee, että rajoitukset eivät anna nuorille maanviljelijöille kummoisia tulevaisuudennäkymiä. 

🐖🐄

Hallituspuolueet (liberaalit, kristillisdemokraatit ja nationalistien NVA) seisovat horjuen diilin takana ja se onkin kova paikka kristillisdemokraateille. Puolue on eräänlainen Flanderin kepu, joka edustaa enimmäkseen maaseudun ihmisiä ja heidän perinteisiä arvojaan. Se oli myös pitkään valtapuolue ja mukana rakentamassa teollista maatalousmallia, jossa suuret lihantuottajatilat sekä teurastamoista, myynnistä ja viennistä vastaavat keskusliikkeet kulkevat käsi kädessä. Krokusdeal saattaakin olla yksi syy miksi kristillisdemokraatit ovat valuneet mielipidetiedusteluissa Flanderin epäsuosituimmaksi puolueeksi.

🐖🐄

Kiista maanviljelijöiden ja ministeri Demirin välillä leimahti maanantaina 13. kesäkuuta. Hän meni puhumaan tuottajajärjestön kokoukseen Merksplasiin lähelle Hollannin rajaa ja joutui erittäin tiukkaan tenttiin. Salintäysi yleisö tivaili, miksi hän vihaa maanviljelijöitä ja nukkuuko hän yönsä hyvin. Jotkut puhujista epäilivät, että Demir olisi keksinyt koko typpikriisin itse. Viljelijät tukkivat tiet traktoreilla, joista yhdessä riippui ministeriä esittävä nukke hirtettynä. Lopulta Demir piti kuljettaa paikalta poliisiautolla ja nyt häntä on suositeltu välttämään oman autonsa käyttöä. Hän on tehnyt nukenhirttämisperformanssista rikosilmoituksen. 

Tämän viikon keskiviikon mielenosoitusten yhteydessä tapasi puolestaan kristillisdemokraattinen maatalousministeri Jo Brouns mielenosoittajia Kinrooissa Belgian koilliskulmassa. Vaikka jotkut lehdet yrittivät heittää bensaa tuleen ”Limpurin maanviljelijät saartoivat Brounsin” -tyylisillä otsikoilla, kokous sujui rauhallisesti. Hän vakuutti ymmärtävänsä maanviljelijöiden huolia ja tutkivansa heidän vastalauseensa tarkasti. Brouns sanoi kuitenkin, että maanviljelys on tienristeyksessä ja nykyiset päästöt eivät voi jatkua. Kaikkien osapuolten viljelijöistä teollisuuden ja turismin kautta ympäristöliikkeeseen pitää istua saman pöydän ääreen ja sopia asioista. Ministeri Brounsin mukaan työ jatkuu koko kesän, jotta syksyllä voidaan jakaa uusia toimi- ja ympäristölupia mahdollisimman tasapuolisesti. Luvassa on siis kuuma kesä maatalous- ja ympäristöministeriön virkailijoille.