Pelastakaa viheralueet!

”Stoppi betonille” on taisteluhuuto, jota on kuultu jo vuosia sekä ympäristönsuojelujärjestöjen tapahtumissa ja julkaisuissa että poliitikkojen puheissa.  Viimeksi termi nousi esille, kun mielenosoittajat pysäyttivät helmikuussa Alibaban uuden tavaraterminalin rakennustyöt Liègen lentokentällä, vaikka heidän mielenilmauksensa viesti olikin laveampi kuin pelkkä maanrakennuksen vastustaminen. Mitä betonistoppi sitten tarkoittaa? Lähinnä rakennetun ympäristön kasvun hillitsemistä ja luonnontilaisten sekä maatalous- ja metsämaiden säilyttämistä. Belgiassa ongelma on hyvin merkittävä, onhan täällä Euroopan kolmanneksi suurin väestötiheys ja Flanderissa on porukkaa vielä piukemmassa kuin Hollannissa.  

 

🌳🏡

 

Valloniassa menetetään vuosittain 15 km² ja Flanderissa 18 km² vapaata maata betonin tai asfaltin alle. Sen lisäksi, että betonisoituminen vähentää luonnon monimuotoisuutta ja köyhdyttää asuinympäristöä, viimeistään kesän 2021 katastrofaalisten tulvien aikana tajuttiin, miten suuri tulvariski vesijättömaiden väheneminen on. Esimerkiksi kaksi Dyle/Dijle -joen varren kaupunkia Wavre ja Leuven kärsivät tulvista aivan eri tavoilla. Leuvenin yläpuolisessa jokilaaksossa on useita kilometrejä metsää ja kosteikkoja, joten siellä tulvaa tuskin huomasi. Wavren yläjuoksulla on puolestaan lähes katkeamaton urbaanin asutuksen ketju ja niinpä vesi nousi kaupungin keskustassa ensimmäisten kerrosten asuntoihin ja liikehuoneistoihin aiheuttaen miljoonavahingot. Tilannetta pahentaa vielä se, että kosteikot ovat yleensä niin paljon halvempaa maata, että rakennusliikkeiden kannattaa ostaa niitä, vaikka rakennusten perustukset tulisivat kalliimmiksi kuin kovalla maalla.

 

 🌳🏡

 

Sekä Flanderin että Vallonian hallitukset ovat ryhtyneet toimiin viheralueiden suojelemiseksi.  Flanderin hallituspuolueet saivat helmikuun lopulla aikaiseksi ”Krokusdealin”, jossa sovittiin, ettei rakennetun maan pinta-ala saa kasvaa yhtään vuoden 2040 jälkeen. Diilin julkaisutilaisuudessa Flanderin pääministeri Jan Jambon lupasi huolestuneille maanomistajille, että heidän tonttiensa arvonmenetys korvataan sataprosenttisesti. Valloniassa puolestaan tehtiin neljä vuotta sitten päätös, että rakentamista rajoitetaan vuodesta 2025 alkaen ja rakennetun maa-alan kasvun pitäisi loppua kokonaan vuonna 2050. Monien mielestä tämä on liian vähän liian myöhään, kun ajattelee ilmaston ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden yleistymistä sekä kasvi ja eläinmaailman lajikatoa.

 

 🌳🏡

 

Kaikki eivät ole innostuneita rakentamisen rajoittamisesta. Koronaepidemia kiihdytti maallepakoa ja talokauppa käy kuumana kaupunkien laitamilla ja maaviljelysalueilla. Joidenkin betonistoppi-kampanjoijien tavoitteena on myös kieltää ”neliseinäisten” omakotitalojen rakentaminen. Belgiassahan ei ole juuri ollenkaan rivitaloja vaan talorivejä, joissa on toisissaan kiinni kaksi- tai kolmiulkoseinäisiä omakotitaloja, ja toisaalta ”neliseinäisiä”, jotka näyttävät perinteisiltä suomalaisilta omakotitaloilta. Vallonian suurimman talonrakennusfirman Thomas & Pironin dirikka ei usko, että suosittu (ja kallein) neliseinäinen talomalli voitaisiin noin vain kieltää.  Myös moni maaomistaja näkee omakotitalotonttien myymisen perunankasvatusta huomattavasti parempana bisneksenä. Kysymys ei ole pelkästään asumisesta, sillä liike-elämän puolelta on kuulunut ääniä, että talous voi kärsiä, jolleivät yritykset saa vapaasti rakentaa tarkoituksenmukaisia uusia toimisto- ja tuotantotiloja.  Tähän on tarjottu ratkaisuksi kuihtuneiden savupiipputeollisuusalueiden tonttimaiden uusiokäyttöä.

 

 🌳🏡

 

Kuten valitettavan monissa ympäristöhankkeissa, on betonin vastustaminenkin saatu näyttämään yksityisten ihmisten sekä bisnesmaailman ”etujen” ja luonnonsuojelun vastakkainasettelulta. Tästä johtunee, että poliitikot ovat asettaneet tähtäimet 20-30 vuoden päähän, vaikka nopsemminkin voisi yrittää toimia.