Napoléon, encore?!

Napoléonin kuolemasta tuli keväällä kuluneeksi 200 vuotta. Merkkivuotta on vietetty Ranskassa ahkerammin kuin Belgiassa, jossa keskityttiin jo Waterloon taistelun 200-vuotisjuhlallisuuksiin vuonna 2015. Joitakin tapahtumia on toki järjestetty tänäkin vuonna, esimerkiksi Liègen rautatieseman museotiloissa voi nähdä tammikuuhun 2022 saakka näyttelyn ”Napoléon – au-delà du mythe” ja Waterloon taistelun turistikeskuksessa on esillä Saint Helenan ajasta kertova erikoisnäyttely lokakuun puoliväliin saakka. 

Waterloon taistelun alue uudistettiin vuoden 2015 juhlallisuuksia varten lähes kokonaan. Turistipyydyksen virkaa tehnyt hökkelikylä purettiin ja alueen läpi kulkenut maantie suljettiin. Paikalle jätettiin vuonna 1826 kasattu leijonakukkula, vuonna 1912 valmistunut pyöreä Panorama-pytinki sekä  siistein ravintolarakennus. Maan alle rakennettiin kokonaan uusi upea museo ja  polkuja sekä opastusta muille tärkeille paikoille kuten Hougoumontin maatilalle parannettiin. 

Waterloon taistelua ei käyty Waterloossa vaan nimi tulee Wellingtonin taisteluraportista, jonka hän  päiväsi ”Waterloo, 19. kesäkuuta 1815” päämajansa sijaintipaikan mukaan (Olisi siinä mennyt moni kieli solmuun, jos ABBA olisi laulanutkin ”finally facing my Braine l”Alleud...”). Ranskalaiset kutsuivat mittelöä aluksi kylännimen mukaan Bataille de Mont St Jean ja preussilaiset Belle Alliance Sieg, koska taistelun tauottua voittoisat Wellington ja Blücher paiskasivat kättä sen nimisellä maatilalla.  Kesti vuosia ennen kuin englantilaisten nimiversio vakiintui ja olipa Berliinissä aina vuoteen 1947 Belle-Alliance Platz taistelun kunniaksi. 

Nimisekaannus aiheutti jonniin verran päävaivaa, kun uuden keskuksen rakentamisrahoja kerättiin parikymmentä vuotta sitten. Waterloon kunta, joka saa suurimman brandihyödyn, ei ollut kovin innokas rahoittamaan toisten kuntien alueella sijaitsevaa turistikohdetta. Niinpä perustettiin taistelupaikkaa hallinnoiva kuntayhtymä, johon kuuluvat Braine l’Alleud, Waterloo, Genappe ja Lasne, ja jolle Vallonian aluehallinto antoi tukiaisia yhteensä 40 miljoonaa euroa. Näin taattiin, että kaikki oli valmista vuonna 2015.

⏳

Kylläpäs eksyinkin aiheesta, nyt kiireesti itse erikoisnäyttelyyn. Siellä on esillä paljon arkipäivän esineistöä Napoléonin viimeisestä asuinpaikasta Saint Helenan saarella. Löytyy sukkaa, kenkää, kirjoitusvälineitä, muistelmien käsikirjoituksia ja rotansyömiä kirjoja. Talossahan oli paha rottaongelma ja asukkaat joutuivat taistelemaan agressiivisia jyrsijöitä vastaan kuin Waterloossa konsanaan, lopputuloskin taisi olla sama. Suurin esine on kylpyamme, jossa Napoléon vietti jopa useita tunteja päivässä. Hänen mukaansa kuuma kylpy oli parasta lääkettä sekä vatsa- että iho-ongelmiin, joista hän oli kärsinyt koko ikänsä. Sitä paitsi rotat eivät päässet hyökkäämään metalliseen ammeeseen. 

Jokainen kunnon museonäyttely kertoo tarinan, niin tämäkin. Näyttelyn punainen lanka on Napoléonin myytin rakennustyö, johon hän itsekin osallistui niin paljon kuin voimat sallivat. Hänen ”hovinsa”, joka koostui muutamasta korkea-arvoisesta upseereista ja heidän perheistään ja palvelijoistaan, auttoi keisaria muistelemaan keskeisimpiä saavutuksiaan ja kirjaamaan niitä ylös. Kotimaihinsa palattuaan moni saarella asunut, mukaan lukien Napoa hoitanut irlantilainen lääkäri, julkaisi kokemuksistaan artikkeleita ja kirjoja, jotka kaikki toimivat legendan rakennuspalikkoina.  

Tarina ei pääty kuolinvuoteen 1821 vaan jatkuu aina joulukuuhun 1840. Hieman ennen kuolemaansa kirjoittamassaan testamentissa Napoléon toivoi tulevansa haudatuksi ”Seinen rannalle” ja innokas joukko hänen kannattajiaan alkoi ajamaan asiaa. Viimein hankkeelle saatiin englantilaisten ja kuningas Ludvig Filipin siunaus ja siirto toteutui. Välivuosina legendaa oli rakennettu niin ansiokaasti, että arkun kuljetus Pariisin läpi Invalidikirkkoon kylmänä joulukuun päivänä vuonna 1840 keräsi valtavat kansanjoukot.  Tapahtumasta on näyttelyssä hyvin mielenkiintoinen kuvaus.  

Näyttely ”de Waterloo à Sainte-Hélène, la naissance de la légende” on auki vielä reilut pari viikkoa, joten kannattaa käydä katsomassa jos satutte liikkumaan Braine l’Alleudin seudulla.