Linnasta linnaan

Belgia on linnojen maa. Yleensä puhutaan vähän yli 1200 linnasta, mutta siellä täällä mainitaan myös lukema 3000. Silloin mukaan lasketaan kaikki raunioituneet linnarakennelmat. Oli miten oli, täältä löytyy pinta-alaan verrattuna kaikkein eniten asuin- ja puolustuslinnoja koko Euroopassa (jopa yksi linna per 10 km2). Lukemiin sisältyvät myös puolustustarkoitukseen rakennetut tornit, joita on käytetty historian saatossa asuinpaikkoina tai esim. sotilaiden majoitustiloina. Varsinkin Maasin ja sen sivujokien alueille ovat Burgundin, Espanjan, Ranskan ja Alankomaiden valta-ajat jättäneet pysyvät rakennushistorialliset jäljet. 

 

Linnanherra tai -rouva ei ole helppo olla, kun huolto- ja lämmityskulut painavat päälle ja kiinteistöveroakin pitää maksaa. Vaikka asutuissakin linnoissa suurin osa huoneista pidetään kylminä, vaihtelevat niiden vuotuiset ylläpitokustannukset 20 000:sta 80 000:een euroon. Energiaremontoiminen on vaikeaa, sillä ihan kaikenlaisia ikkunoita tai ovia ei saa asentaa ja keskuslämmityksen putkitustakin saattavat suojellut seinät vaikeuttaa. Julkisia remonttitukia voi saada aina 75 prosenttiin kuluista, jos linna on luokiteltu merkittäväksi kulttuuriperinnöksi ja siellä järjestetään yleisövierailuja. Lisärahaa pitää kerätä omin konstein, mutta se voi olla vaikeaa, jollei linnaan kuulu metsiä tai maanviljelysmaita. Turismi ja tapahtumat näyttävät olevan lähes ainoa ansaintakeino. Näissäkin on omat pulmansa, sillä linnoista on runsauden pulaa ja tapahtumista eivät lähiasukkaat välttämättä tykkää. Tämän sai tuta meidän kylämme linna, kun me tosikot naapurit onnistuttiin torppaamaan ympäristölupa linnan pihalle suunnitellun pysyvän bilepaikan rakentamiseksi. Parkkipaikan linna sai toki rakentaa, ja nyt pihalla järjestetään erilaisia spektaakkeleita sekä konsertteja väliaikaisjärjestelyin. Lisäksi linna järjestää maksullisia jeeppiseikkailuita tiluksillaan.  

🏰

 

Näitä huolia pohtimaan kokoontui pari viikkoa sitten lähilinnaamme HWT/DHJ -yhdistyksen ja Vesta-verkoston väkeä. HWT/DHJ on lyhenne sanoista Koninklijke Vereniging der Historische Woonsteden en Tuinen van België / Association royale des demeures historiques et jardins de Belgique ja Vesta-verkosto on sen yhteyteen vuonna 2020 perustettu yksityisten linnanomistajien ryhmä, joka haluaa kehittää turismia linnojensa rakennuksissa ja mailla. Vestaan kuuluu 57 linnaa tai muuta vanhaa rakennusta ja niistä 30 sijaitsee Flanderissa, viisi Brysselissä ja loput Valloniassa. Powerpointtien perusteella kokouksessa keskusteltiin esimerkiksi verotuksen harmonisoinnista, sillä se on tällä hetkellä pikkaisen kireämpää Brysselissä ja Valloniassa kuin Flanderissa. Lisäksi listattiin touhun haasteita ja positiivisia puolia. Haasteina nähtiin arkkitehtoniset ja suojelulliset rajoitukset, verotus, paineet avata rakennuksia ja tiluksia yleisölle sekä perinnönjaon ja omaisuuden siirron kalleus. Positiivisena puolena listattiin nuorille sukupolville tarjoutuva lupaus koko elämän kestävästä projektista, taidekokoelmien tarjoamat kansanvalistukselliset mahdollisuudet, luonnonsuojelun ja biodiversiteetin edistäminen linnojen mailla sekä yhteisöhistorian ja perinteiden ylläpitämisen tarjoama legitimiteetti. 

🏰

 

Linnojen omistajat yrittävät rahoittaa, ylläpitää ja kehittää kartanoitaan edellä kuvatuissa olosuhteissa. Toki yksi vaihtoehto on myydä tilukset eteenpäin, mutta eivät ne uusillekaan omistajille mitään kultakaivoksia ole, vaan samat kulut ja rajoitukset koskevat heitäkin. Myös perinteet painavat, sillä sama suku on saattanut omistaa rakennukset, maat ja mannut jopa satoja vuosia, eikä nykyinen omistaja halua jäädä historiaan perinnön menettäjänä. Siksipä linnamarkkinat ovat olleet viime vuosina varsin rauhalliset. Sotheby’sillä on tällä hetkellä myytävänä tusina linnaa ja halvemman tason Immowebistä löytyy ”linna” -kategoriasta vajaat 60 ostokohdetta.  Ulkomaisia megarikkaita kiinnostavat yleensä vain kohteet, joihin voi rakentaa tuottavaa toimintaa, mikä on mahdollista vain harvassa paikassa. Kannattaa siis nauttia linnoista, kun ne ovat vielä vierailukunnossa ja tukea samalla niiden omistajaparkoja.