Sikamainen juttu

Belgiassa eletään Obelixin toiveunta, sillä villisikoja riittäisi melkein jokaiselle aterialle. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten metsien töpselineniä eleli vain Ardennien metsissä, mutta sieltä ne ovat hiljalleen levinneet länteen ja pohjoiseen. Kanta on kasvanut koko Euroopassa kovaa vauhtia ja European Journal of Wildlife Research –lehden juuri ilmestyneen jutun mukaan niitä on maanosassamme jo 19 miljoonaa. Metsästystilastoja lukuun ottamatta tarkkaa lukua Belgian metsäpossulaumasta ei ole saatavilla, mutta arvioidaan, että se olisi tuplaantunut vuoden 2020-luvulla. 

Flanderissa villisikoja on toistaiseksi nähty maan koilliskulmassa Limbourgissa ja Brysselin ympäristössä. Jos nykykasvu jatkuu, on vain ajan kysymys, että villisikoja nähdään jopa meren rannalla. Flanderi on hyvin taajaan asuttu, mutta se ei tunnu possuja haittaavan, vaan ne ovat löytäneet ihmisten takapihat ja pienet joutomaat.  Brysselin alueella, Zoniënwoudissä metsässä, niitä nähtiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1917 vuonna 2006 Sittemmin ne ovat levinneet pienempiin puistoihin ja jopa puutarhoihin. Ne tuntuvat tietävän oikein hyvin, että urbaaneilla alueilla niitä ei metsästetä ja että sieltä löytyy paljon syötävää. 

Villisiat aiheuttavat tuhoa viljelyksille ja puutarhoille. Ne pystyvät tonkimisellaan kaatamaan jopa pieniä puita, kuten kävi meidän naapurustossa. Vallonian maataloudelle aiheutettujen tuhojen arvoksi laskettiin vuonna 2008 360 000 euroa ja vuonna 2024 jo yli miljoona euroa. Flanderissa kirjattiin vuonna 2024 noin 2000 maanviljelijöiden valitusta, joissa suurimmat yksittäiset vahinkoarviot olivat 10 000 euroa. Kokonaiskuvan saamista hankaloittaa se, että Flanderin ja Vallonian maatalousministeriöt eivät kerää vahinkotietoja samoin kriteerein. Korvausten saaminen on vaikeaa sekä etelässä että pohjoisessa. Maanviljelijän on pystyttävä osoittamaan, että on yrittänyt estää villisikojen pääsyn viljelyksilleen ja että sika tuli pellolle suojelualueelta, missä sitä ei olisi voinut metsästää. Flanderin maatalousministeri Jo Brouns perusti maanviljelijöiden vaatimuksesta alueelleen «villisikakoordinaattorin» postin edistääkseen viranomaisten, tutkijoiden, maanviljelijöiden ja metsästäjien yhteistyötä. Kansallispuistoista vastaavat viranomaiset vaativat myös kannanrajoitustoimia, sillä villisikoja on paikoitellen niin paljon, että ne estävät metsien luonnollisen uusiutumisen. 

🐗

Taajaan asutussa ja vilkkaasti liikennöidyssä maassa sattuu luonnollisesti eläinten ja autojen törmäyksiä.  Eläinkolareita ei tilastoida lajeittain, joten on mahdotonta tietää kuinka paljon juuri villisikoihin törmäillään. Tieltäsuistumisiin yms. johtaneita kolareita sattui vuonna 2024 noin tuhat ja niistä 50 johti henkilövahinkoihin. Arvioidaan, että 90 prosentissa näistä onnettomuuksissa eläinosapuoli oli joko villisika tai hirvieläin.  Juna ja villisika kohtasivat vuonna 2024 117 kertaa ja niinpä Valtionrautatiet (NMBS/SNCB) on alkanut kehittämään konsteja pitää possut pois kiskoilta. Esimerkiksi Libramontin seudulle asennetaan radan varrelle kaiuttimia, joista kuuluu erilaisia ääniä aina, kun juna lähestyy. Tavoitteena on löytää ääniä, jotka ovat uusia ja pelottavia ihmisasumuksiin tottuneille eläimille. 

🐗

Villisioista on muutakin haittaa kuin peltojen ja puutarhojen tonkiminen sekä onnettomuudet. Ne levittävät afrikkalaista sikaruttoa, joka on hyvin tappava tauti kaikenlaisille sioille. Ruttoon ei ole toistaiseksi löytynyt mitään hoitokeinoa tai rokotetta, joten ainoa tapa suojella sianlihantuotantoa on minimoida villisikojen ja kasvatussikojen väliset kontaktit. Kymmenen vuotta sitten löytyi Etelä-Belgiasta 15 sairauteen kuollutta villisikaa, mutta onneksi leviäminen onnistuttiin estämään ja viimeiset tautitapaukset ovat vuodelta 2018. Siitä huolimatta jotkut maat luokittelevat Belgian edelleen «ruttovaltioksi» ja kieltävät belgialaisen sianlihan tuonnin. Lähimmät alueet, joilla afrikkalaista sikaruttoa on viime vuosina tavattu, ovat Saksassa, mutta Belgiassakin jahdista palaavia metsästäjiä kehotetaan välttämään kasvatussikaloissa liikkumista sekä desinfioimaan aseensa ja saappaansa jokaisen metsästysreissun jälkeen. 

🐗

Villisikakantaa yritetään hallita ravinnonsaantia rajoittamalla ja metsästämällä. Molemmista keinoista puhuttaessa katseet kääntyvät metsästäjiin. Suuria saaliita saadakseen metsästäjät ovat perinteisesti ruokkineet suurriistaa, enimmäkseen hirvieläimiä, mutta siinä sivussa myös villisikoja. Nyt vaaditaan kaikenlaisen ruokinnan lopettamista.  Villisikasaaliit ovat kasvaneet 2000-luvulla nopeasti, mutta eivät niin paljon kuin kannat. Kun vuonna 2000 ammuttiin noin 10 000 sikaa, luku oli vuonna 2023 jo 35 000. Viime vuosina metsästystä on yritetty vauhdittaa mm. pidentämällä talvista metsästysaikaa.  Myös metsästäjien määrä on kasvussa. Belgiassa on noin 25 000 metsästäjää, joista Valloniassa vähän alle 20 000. Ennätysvuonna 2024 metsästäjäkokeissa kävi 1200 henkilöä ja tänä vuonna uusia kandidaatteja on ilmoittautunut preppauskursseille jo yli 600. 

🐗

Kaikenlainen hyörinä villisikojen tiimoilta lisääntyy varmasti lähivuosina. Näköhavainnoista tulee arkipäivää, vahingot viljelyksillä ja puutarhoissa enenevät ja syksyisillä metsäkävelyillä törmää yhä useammin metsästyksestä kertoviin kieltotauluihin. Pian saattaa päästä ottamaan aurinkoa töpselinenän kanssa De Pannen uimarannalla.