Viimeinen taisto?

Suurin lakkoilua ja mielenosoituksia koskeva huomio on kohdistunut viime viikkoina Ranskaan, jossa osa kansasta on käynyt kuumana eläkeiän nostamisen vuoksi. Belgiassa on ollut samaan aikaan menossa paljon vaatimattomampi, mutta kansallisesti ja symbolisesti merkittävä Delhaize-kauppaketjun henkilökunnan lakko.

Delhaizet ovat Belgian vanhimpia edelleen toimivia kauppaliikkeitä, joiden alkulähteeltä löytyy Charleroin seudulla kasvanut kuuden veljeksen sarja. Tapetilla on tällä hetkellä maailmanlaajuinen ketju Ahold Delhaize (alunperin ”Delhaize Frères et Cie”), jota ei sovi sekoittaa nuorimman veljeksen perustamaan ”Louis Delhaizeen” (esim. Corat, Smatchit ja Delitraiteurit).  Delhaize Frères et Cie avasi Ransartiin siirtomaatavara- ja viinikaupan vuonna 1867 ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kauppoja oli jo noin 500.  Matkalla nimeksi oli vaihdettu Delhaize Le Lion/Delhaize De Leeuw firman logossa olevan Belgian vaakunaleijonan mukaan. 

😧

Vuonna 1957 avattiin Belgian ensimmäinen valintamyymälätyyppinen supermarketti Flageyn aukiolle Ixellesiin/Elseneen. Pohjois-Amerikkaan lähdettiin 1970-luvulla, jolloin Delhaize osti Food Town kauppaketjun ja muutti sen nimeksi ”Food Lion”. Kun Delhaizen marketit joutuivat 1980-luvulla ”Brabantin tappajien” kohteeksi (17 kuollutta), yksi rikosteoria oli, että firma olisi astunut Amerikassa mafian varpaille ja joutunut kiristyksen kohteeksi. Teoriaa ei ole koskaan todistettu ja firma on kieltänyt sen jyrkästi.  Viimeisin suurempi mullistus oli yhdistyminen hollantilaisen Aholdin kanssa, mistä nykyinen konserninimi Ahold Delhaize. Sillä on yli 2600 liikettä eri puolilla maailmaa ja niistä vain reilut 750 on Belgiassa, joten se ei ole enää erityisen belgialainen yritys. 

😧

Mistä delhaizelaisten kenkä nyt puristaa? Työpaikan ja työolosuhteiden tulevaisuudesta. Yhä useampi firman kauppapaikoista on siirretty viime vuosina sopimuskauppiaille (franchising, Suomen kielen lautakunnan kuopattu ehdotus ”luvake”) ja enää vain 128 liikettä on sen suorassa hallinnassa. Sikariporras ilmoitti maaliskuussa, että loputkin kaupat aiotaan ”yksityistää” lähiaikoina. Työntekijöille tämä oli shokki, vaikka kehitys on ollut selvä jo vuosikausia. Sen lisäksi, että  työntekijät vastustavat taloudellisia ja työehtotappioita, kiistasta on tullut periaatteellinen ”viimeinen taisto”. Lakot symboloivat kaipuuta säilyttää perinteinen yleisten työehtojen sääntelemä suuryhtiömalli, jossa palkollinen sai pitkän ja kapean leivän lisäksi nauttia ammatti- ja työpaikkaylpeydestä, henkilökuntaeduista, puulaakiharrastuksista, palkallisista lomista jne. Koska kyseessä on belgialaisen yritystoiminnan kruununjalokivi, kaikki eivät hyväksy, että loputkin Delhaizen kaupat siirtyisivät opiskelijoihin ja nuoriin nojaavaan pätkätyöllistämiseen. 

😧

Kauppa-alan johtoportaan ja suuromistajien potutus kiteytyy byrokraattiseen termiin ”commission paritaire/paritair comité 312” (CP/PC 312). Se on eräänlainen vähittäiskauppaa koskeva työehtosopimus (googlaamalla löytyy vastaavia sopimuksia muiltakin aloilta, numero 312 tarkoittaa kauppaa). Se sääntelee palkan lisäksi esimerkiksi työmatka-, ylityö- ja lomakorvauksia, irtisanomisaikoja, sairaslomaehtoja jne. Säännöstö koskee vain yrityksiä, joilla on vähintään kolme toimipaikkaa ja 50 työntekijää.  Eri työehtojärjestelmien palkkaero kaikkine lisineen samasta työstä saattaa olla jopa 400 euroa kuukaudessa.  Tämän vuoksi Delhaize sanoo häviävänsä kilpailun sopimuskauppiaiden ruokakaupoille, eikä näe muuta ratkaisua kuin liittyä joukkoon tummaan.

😧

Työehtosopimus on suurin syy, miksi kauppaketjut väittävät siirtyvänsä sopimuskauppiasmalliin. Konsernien välillä on kuitenkin suuria eroja, esimerkiksi kaikki Intermarchét toimivat sopimuskauppapohjalla, kun taas Belgian suurin ruokakauppa Colruyt hallinnoi kauppojaan suoraan. Emoyhtiön suorassa hallinnassa ovat myös Corat, Hemat, Hyper Carrefourit, Inno ja nyt riidan kohteena oleva ryhmä Delhaizeja.  Delhaizen suuri kilpailija ranskalais-belgialainen Carrefour on menettänyt tällä vuosituhannella yli 30 prosenttia suurimmista marketeistaan ja väittää loppujenkin olevan tappiollisia. Se on kuitenkin luvannut, ettei viimeisiä 80:tä suorassa hallinnassa olevaa kauppaa yksityistetä. Sen sijaan Belgian Carrefourin pomo on vaatinut saman, vähemmän sitovan, työehtosopimuksen ulottamisesta kaiken kokoisiin kauppoihin ja palkkojen leikkaamisesta.

😧

Delhaizen johto on suhtautunut kevään lakkoliikkeeseen hyvin periksiantamattomasti. Lakkojen aikana se yritti pitää kauppoja auki päällikkövoimin ja hankki oikeusistuimen luvan häätää lakkovahdit kauppojen ovilta ja parkkipaikoilta. Lakkolaisten vaatimuksille perua yksityistämispäätös se ei ole  kallistanut korvaansa. Vaikeaksi ja taloudellisesti raskaaksi käynyt lakkoilu on toistaiseksi loppunut ja kaupat ovat auki. Siinä missä ranskalaisten taistelu päästä eläkkeelle 62-vuotiaana jatkuu, belgialaisten myymälätyöntekijöiden taistelu saada tehdä töitä yli kuusikymppisenä näyttää hiipuvan.