Läheltä liippasi!

Brysselissä on eletty tällä kaudella melkoista jalkapallohuumaa. Syynä ei ole kuitenkaan ollut alueen valtaseura Anderlecht vaan piskuinen Union saint-gilloise. joka nousi Belgian pääsarjaan Jupiler pro -liigaan tälle kaudelle ja, vastoin kaikkia odotuksia, ei pudonnutkaan takaisin alaspäin.  

Union on yksi Belgian vanhimmista jalkapalloseuroista. Se perustettiin vuonna 1897 ja sen matrikkelinumero on 10. Seuran huippuaika oli vuosisadan vaihteesta toiseen maailmansotaan, jolloin se voitti 11 Belgian mestaruutta (kaikkien aikojen kolmanneksi eniten Bruggen ja Anderlechtin jälkeen) ja teki vuosina 1933-1935 ennätyksen, jota ei ole vieläkään rikottu: 60 peräkkäistä ottelua ilman tappiota.  Kun kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA perustettiin toukokuussa 1904, juhlaottelussa pelasivat Ranskan maajoukkue ja Union SG. Union voitti matsin 3-1. 

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi alamäki ja amatööriseura putosi ammattilaisten pääsarjasta vuonna 1965. Sitten seurasi heiluriliikettä ja viimeisen kerran Union nähtiin kisailemassa huippujoukkueiden kanssa kaudella 1972-73. Pohja saavutettiin 2010-luvun alkupuolella, jolloin seuran ykkösjoukkue potki palloa neljännellä sarjaportaalla. 

Unionia ei pelastanut öljysheikki eikä venäläinen oligarkki, vaan pokerinpeluulla ja vedonlyönnillä rikastunut englantilainen Tony Bloom, joka osti seuran vuonna 2018. Bloom omistaa myös englantilaisen Brighton & Hove Albionin. Jo ensimmäisellä uuden omistajan kaudella seura eteni Belgian cupin välierään ja kolme vuotta myöhemmin se löysi siis itsensä korkeimmalta sarjaportaalta. 

Kulunut kausi on ollut Unionin kannattajille ikimuistoinen. Kuten usein nousijajoukkueilla, tavoitteeksi asetettiin sarjapaikan säilyttäminen, koska budjetti ei ole edelleenkään öljysheikkiluokkaa ja kotikenttä Stade Joseph Marien on vanha ja minuskuukeli (matseihin sopii vain noin 8000 katsojaa).  Seuraa on valmentanut vuodesta 2020 Felipe Mazzu, jolla on pääsarjakokemusta Genkin ja Charleroin ykkösjoukkeiden pomon hommista.  Kaikkien odotusten vastaisesti Union johti sarjaa jo lokakuussa eikä luovuttanut paikkaansa kertaakaan ennen runkosarjan loppua. Enimmillään sen etumatka kakkoseen oli yli kymmenen pistettä. Seuran kannattajat järjestivät 10. huhtikuuta juhlamarssin (Zwanze Parade) Saint Gillesin kunnantalolta stadionille, kun Union päätti runkosarjan pelit ykkösenä. Mukana oli orkesteri ja useita satoja faneja, jotka olivat koristautuneet seuran keltasinisin värein.   

Jalkapallon eurooppalaisista suurmaista ainoastaan Belgiassa mestaruus ratkaistaan play offseilla eikä  perinteisellä sarjalla. Oikeastaan kyseessä eivät ole edes pudotuspelit vaan kaksinkertainen minisarja, jossa tänä vuonna pelasivat runkosarjan neljä parasta joukkuetta. Jännitys lounais-Brysselissä oli huhtikuussa sietämätön, järjestäisikö Union vielä isomman yllätyksen kuin Leicester voittaessaan Englannin valioliigan kaudella 2015–16? Mutta niinhän siinä sitten kävi, että Brugge voitti Unionin molemmissa peleissä ja voitti siten kolmannen peräkkäisen Belgian mestaruuden. Unionille jäi lohdutukseksi paikka UEFA:n mestareiden liigaan kaudelle 2022-23, Mazzun "vuoden valmentaja" -titteli, hyökkääjä Deniz Undavin maalikuninkuus ja ennen kaikkea voitot Anderlechtista kaikissa Brysselin paikallismatseissa!

Kommentit

Suositut tekstit