Valkoinen marssi

Lokakuun 20. päivä pidettiin Brysselin kuninkaanlinnan puistossa seremonia, johon osallistuivat kuningatar Mathilde ja pääministeri Alexander De Croo. Seremoniassa muisteltiin 25 vuotta sitten järjestettyä valkoista marssia ja kuningatar laski kukkalaitteen vuonna 1997 pystytetylle kadonneiden lasten muistomerkille. Valkoinen marssi keräsi aikanaan Brysselin kaduille yli 300 000 ihmistä yhteen Belgian historian suurimmista mielenosoituksista. Tapahtuma sai nimensä siitä, että osallistujat olivat pukeutuneet valkoisiin vaatteisiin ja kantoivat valkoisia kukkia tai ilmapalloja. 

😢

Kesät 1995 ja 1996 olivat maan lähihistorian synkimpiä kesiä. Kun kierteli Belgiaa kesällä 1995, ei voinut olla näkemättä Julien ja Melissan katoamisesta kertovia julisteita. Niitä oli kaikkialla. Kiivaista etsinnöistä huolimatta Liègen läheltä Grâce-Hollognesta siepattuja 8 ja 9 -vuotiaita tyttöjä, sen enempää kuin Oostendessa siepattuja 17 ja 19-vuotiaita An´ia ja Eefjeä ei löytynyt. Kunnes seuraavana keväänä ja kesänä katosi samanlaisissa olosuhteissa kaksi muuta tyttöä, Sabine Dardenne et Laetitia Delhez. Viimeisimmän sieppauksen jälkeen tutkijat pääsivät Marc Dutroux’n jäljille ja elokuussa koko vyyhti alkoi purkautua. Sabine ja Laetitia löydettiin elävinä, mutta neljä aiempaa uhria sekä yksi Dutroux’n apureista kuolleina. 

Tapahtumien paljastuminen järkytti syvästi koko maata. Ensi sijassa niiden karmeuden vuoksi, mutta myös siksi, ettei voitu käsittää miten tämä oli ylipäänsä mahdollista, olihan päätekijä poliisin tuttu jo vuosien takaa. Ryhmä kadonneiden ja siepattujen lasten vanhempia kirjoitti yleisen kutsun, jossa belgialaisia pyydettiin tulemaan pääkaupunkiin ja osoittamaan solidaarisuutta kaikille lapsille valkoisin vaattein ja kukin. Tapahtuma oli epäpoliittinen, joskin yhtenä pohjavireenä oli pettymys, hämmennys ja vihaisuus siitä, ettei yhteiskunta ollut onnistunut suojelemaan lapsia. Lisäpontta ihmisten vihaisille reaktioille antoi juttua selvittäneen tuomari Jean-Marc Connerotten hyllyttäminen juuri ennen marssia, koska hän oli osallistunut Dutroux´n uhrien omaisten spagetti-illalliselle. Jotkut marssijat osoittivat mieltään pitämällä keittämättömiä spagetteja hiuksissaan. 

Belgialaisten vastaus yllätti kaikki, niin tapahtuman järjestäjät kuin poliitikotkin. Väenpaljous oli valtava eikä marssi edes paljon liikkunut, koska koko suunniteltu reitti oli täynnä kansaa. Suurin osa meistä muista seurasi tapahtumaa televisiosta. Puhujat esittivät verhoiltuja syytteitä poliisia ja oikeuslaitosta kohtaan ja toivoivat, että mielenilmaus auttaisi ettei vastaavaa tapahtuisi enää koskaan. 

😢

Vaikkeivät viranomaiset ja poliitikot olleet alun perin mukana järjestelyissä, pääministeri Jean-Luc Dehaene keskusteli vielä samana päivänä uhrien vanhempien kanssa. Sitten perustettiin pika pikaa parlamentaarinen komitea selvittämään, mikä poliisin ja tutkijoiden toimissa oli mennyt vikaan. Komitea kuulusteli suuren määrän poliiseja, santarmeja ja tuomareita ja kuulemiset näytettiin suorina lähetyksinä televisiosta. Monen muun Belgiassa asuvan lailla katselin suuren hämmennyksen vallassa monta tuntia kuulusteluja. Komitean raportit paljastivat epäselvyyksiä eri viranomaisten tiedonkulussa ja valtasuhteissa sekä johtivat moniin uudistuksiin oikeuslaitoksessa ja poliisissa. Kadunmiehelle näkyvin muutos oli santarmilaitoksen lakkauttaminen ja santarmien siirtäminen poliisin alaisuuteen vuonna 2001 (siitä ei tosin voi kiittää pelkästään valkoista marssia ja Dutroux-skandaalia vaan muitakin epäonnistuneita rikostutkimuksia vuosien saatossa). 

😢

Vuonna 1998 perustettiin Julien isän Jean-Denis Lejeunen aloitteesta Child Focus, säätiö, joka auttaa toisaalta poliisia kadonneiden lasten etsinnöissä ja tukee toisaalta siepattujen ja kadonneiden lasten vanhempia. Säätiö on riippumaton julkishallinnosta ja saa suurimman osan rahoituksestaan yksityisinä lahjoituksina ja veikkausvoittovaroista. Vaikka uutta vuosien 1995-96 kaltaista skandaalia ei ole onneksi tullut työtä riittää nykyäänkin.  Child Focus listaa vuosittain noin tuhat katoamistapausta joista 15-20 % arvioidaan vakaviksi. Suurin osa kadonneista on yli 13-vuotiaita ja yleensä katoamistapaus kestää alle viikon.