Surulliset kuninkaat

Heinäkuun 16. päivä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun kuningas Leopold III luopui kruunusta ja belgialaiset saivat 42 vuodeksi hallitsijakseen ”surullisen kuninkaan” Boudewijnin. Leopoldin ero päätti toisen maailmansodan alusta saakka jatkuneen ”kuningaskysymyksen” elikkä riitelyn siitä, oliko hän sopiva hallitsijaksi. ”Kuningaskysymys” on yksi Belgian kahtiajakokehityksen avaintapahtumista.

👑

Minäkin sain 1990-luvun puolivälissä tuta aiheen vakavuuden kunnantalon järjestämillä ranskan iltakursseilla. Luokassa oli oppilaita eri puolilta maailmaa ja jostain syystä opettaja keksi kysyä mitä mieltä olimme Leopold III:sta. Kaikki muut katselivat hämmentyneinä ympärilleen, joten päätin avata keskustelun toteamalla, että eikös hän ollut teidän saksalaismielinen kuninkaanne toisen maailmansodan aikana?  Opettaja veti herneen nenäänsä ja seurasi intohimoinen saarna siitä, miten Leopold oli patriootti, joka pelasti tuhansien ihmisten hengen. Maikan mukaan kuningas oli nähnyt ensimmäisen maailmansodan järjettömän juoksuhautateurastuksen ja päättänyt, ettei sellaista saa tapahtua Belgian maaperällä enää koskaan. Siksi hän ”antautui” vuonna 1940 ja päästi Saksan marssimaan lähes vapaasti maan läpi vaikka uskoikin, että liittoutuneet lopulta voittaisivat sodan. Kun kerroin tarinan ranskankurssistani töissä, huumorintajuiset työkaverini hankkivat minulle vinon pinon aihetta kuvaavaa kirjallisuutta.

👑

Leopold III:n ura oli surun ja epäonnen merkitsemä. Hän palveli teini-ikäisenä rivisotilaana ensimmäisessä maailmansodassa ja, kuten yllä jo mainittu, kokemus jätti häneen elinikäiset jäljet.  Leopold nousi kuninkaaksi vuonna 1934, kun hänen suosittu isänsä Albert I kuoli kiipeilyonnettomuudessa Meuse-joen varrella Boninnessa. Albert I oli halunnut parantaa flaaminkielen asemaa  ja kasvattanut Leopoldista ensimmäisen kaksikielisen kuninkaan. Myöskin nuori kuningatar, ruotsalaistaustainen Astrid, oppi nopeasti toisen kotimaisen ja oli siksi hyvin pidetty joka puolella maata.  Hän kuoli kuitenkin jo vuonna 1935, kun Leopoldin ajama auto joutui  onnettomuuteen Sveitsissä. Onnettomuuden jälkeen Astridin tarina saavutti myyttiset mittasuhteet ja hänen kohtalonsa varjosti Leopoldin elämää pitkään.

👑

Belgian politiikkaa ja belgialaisen mieliä sekoittanut ”kuningaskysymys” syntyi toukokuussa 1940. Saksa hyökkäsi 10.5. ja kuningas lopetti vihollisuudet Belgian alueella 18 päivää myöhemmin. Hallitus ja ulkovallat näkivät kuninkaan ylittäneen toimivaltansa ”antautumalla” ja pahentamalla esim. brittien asemaa Dunkerquessa. Leopold puolestaan ajatteli tehneensä armeijan ylipäällikölle kuuluvan strategisen ratkaisun lopettamalla tarpeettoman sotilaiden ja siviilien uhraamisen. Leopoldistit korostavat myös, että mitään antautumisasiakirjaa ei allekirjoitettu ja rajojen ulkopuolella (esim. Ranskassa ja Kongossa) Belgian armeija jatkoi taistelua. Maanpakoon lähteneen hallituksen hämmästykseksi Leopold ei poistunut maasta vaan jäi linnaansa ”sotavangiksi”.

Sotavuosina Leopoldin mainetta heikensi Hitlerin salainen tapaaminen ja avioliitto Liliane Baelsin kanssa. Avioliitto solmittiin ”väärässä järjestyksessä”, sillä kardinaali Van Roey vihki heidät kuninkaanlinnassa ennen kuin liitto oli kirjattu väestörekisteriin ja kansalle iloinen uutinen kerrottiin vasta kolme kuukautta myöhemmin. (Belgiassa virallinen avioliitto solmitaan väestörekisterin pitäjän, yleensä pormestarin, luona ja vasta sen jälkeen voivat eri uskontokunnat järjestää sellaisia menoja kuin haluavat). Lisäksi kuninkaan pitää saada avioliitolleen hallituksen siunaus, koska se nähdään myös poliittisena asiana. Tätä siunausta Leopoldilla ja Lilianella ei ollut.

👑

Sodan loppuvaiheissa saksalaiset siirsivät kuninkaan perheineen Itävaltaan, josta amerikkalaiset heidät löysivät.  Leopold halusi lähteä heti takaisiin Brysseliin kunkkuilemaan, mutta hänen suureksi hämmästyksekseen hallitus ei sitä sallinut. Leopoldilta vaadittiin vuoden 1940 virheiden myöntämistä ja nöyrempää  asennoitumista sota-ajan tapahtumiin. Leopold ei suostunut ja sijaishallitsijaksi lupautui velimies Charles, mitä Leopold piti petturuutena. Kuningasperhe asettui Sveitsiin asumaan.

Seurasi vuosia kestänyt kuninkaan asemaa koskeva kädenvääntö, jonka aikana suhtautuminen Leopoldiin polarisoitui sekä kotona että ulkomailla. Jotkut tekivät hänestä syypään tilanteen kärjistämiseen, sillä kuninkaan nähtiin pelaavan aikaa jotta Boudewijn tulisi täysi-ikäiseksi ja estäisi näin Charlesin kruunaamisen kuninkaaksi. Vuonna 1950 järjestettiin lopulta neuvoa-antava kansanäänestys, jossa 57%  äänestäjistä kannatti hänen paluutaan valtaistuimelle. Jako valtakunnan eri osien välillä oli kuitenkin merkittävä, sillä 72 % flaameista, mutta vain 42 % valloneista ja 48 % brysseliläisistä tuki kuningasta. Kun Leopold pian äänestyksen jälkeen saapui Brysseliin, puhkesi pommi-iskuja ja levottomuuksia, joissa kuoli neljä henkilöä. Hän katsoi olevansa pakotettu luopumaan kruunusta poikansa hyväksi ja virallisesti ero astui voimaan 16.7.1951.

👑

Leopold asui kuninkaanlinnassa vuoteen 1959, jolloin hallitus käski hänet jättämään kuningas ja hänen nuorikkonsa Fabiola de Mora y Aragón rauhaan ja pakkaamaan laukkunsa. Tämän jälkeen he asuivat Lilianen kanssa Argenteuilin linnassa Brysselin eteläpuolella ja tekivät paljon luonnon- ja kansatietieteellisiä matkoja ympäri maailmaa.  Heillä oli kolme lasta. Leopold kuoli vuonna 1983 81 vuotiaana.

👑

Miksi Leopoldin seuraajaan Boudewijniin liitetään maininta ”surullinen kuningas”? Pääsyinä pidetään toisaalta hänen isänsä saamaa kohtelua ja olosuhteita, joissa hän nousi valtaistuimelle sekä toisaalta hänen ja Fabiolan lapsettomuutta, jonka syvästi katolinen pariskunta otti raskaasti. Perillisen puuttuminen mahdollisti myös hulivilipikkuveljen Albertin valtaannousun vuonna 1993.